keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Käärmeiden kuningas


Meidän koulu on sen verran liian pieni, että meidän luokka on ens vuonna aulassa. Ollaan siis ysiluokka käytävällä. Aulasta näkee ikkunoiden kautta taito- ja taideaineluokkiin. Jotta pirpanoitten katseet ja naureskelut ei häiritte meitä päätettii maalata ne. Suunnittelin pari vaihtohtoa, ja muuthan oli siinä ajassa jo ehtiny varaamaan omat ikkunansa. Anoin itselleni yhen ikkunan, mitä ei ois tarttenu maalata. Antohan ne sitte nurkkaikkunan, joka ei näy minnekkää. Saimpahan ainaki maalata rauhassa.


Ensin piirsin lohikäärmeen lasin oikeelle puolelle. Se piti maalata toiselle puolelle "väärinpäin", jottei se tuhriintuis. Ekana päivänä sain turvan ja lieskat tehtyä. Toisena päivänä loput lohikäärmeestä.

Toisen päivän vahingot. Meni vähän teinipeileilyksi. 


Eiksoo ihana farkkutakki. Toritapahtumasta taisin hommata.


En yltäny ylös asti, joten sain tikkaat avuksi. Kun rupesin siirtämään niitä tajusin liian myöhään, että olin jättäny  tikkaiden  päälle mustan maalin. Sehän lensi sieltä oikeen komeessa kaaressa. Tuho oli kamalampi, kuin miltä näyttää, sillä sehän levis. Koko purkin sisältö oli siinä ja se oli suhteellisen täysi purkki.


Pete, joka oli tullu kattomaan, että miten menee autto onneks mua. Minä siellä konttasin, mutta se toi paperia ja vettä. Sain sen onneks siivottua ja pääsin maalaamaan. Yliajalle meni, mutta oli sen arvosta.


Avaruutta maalatessa kuviksenopettaja tuli valittamaan, että me ollaan käytetty SEN maalit. ja että SILLÄ oli menny satoja euroja meidän maalailuihin. ja se olis halunnu vaan pyyhkiä ne pois. Kaikki. Mutteihän ne sen omia maaleja ole, ja noi oli koulun ikkunat. sitäpaitsi noi maalit lähtee kyllä pois, jos vähän hinkkaa. Sen käskystä piti kuitenki vaihtaa maalit paskoihin maaleihin. Näky selvästi läpi, vaikka oli viis kerrosta päällekkäin, eikä ne etes ollu vesiliukosia, vaikka se niin väitti. Lopullisetkin pinnan rippeet meni, kun juoksevampi maali päätti tippua mun lohikäärmeen läpi. Sen näkeekin tosta, vaikka yritin paikkailla. Hain akryllimaaleja ja maalasin avaruuden loppuun.


Ite en ois älynny/jtn. kirjottaa omaa nimeeni siihen, muttakun kaikki muutkin teki niin päätin minäki. nimenionkyllä nätti, eikä mittään selvää saa.




Kuva lasin toiselta puolelta. Ihan eri näkönen, kun maalasin sen tota toista puolta palvelevaksi. Oli aika haastavaa, kun piti miettiä, että missä vaiheessa laittaa korostukset ja varjot ja missä järjestyksessa maalaa-





Kolmannen päivän lopussa. Mulla oli maalia otassa, hiuksissa, poskessa, huulissa, farkuissa, käsissä .....



Kädet pesun jälkeen. Jos ton maalin haluaa pois saa samantien amputoida koko käden.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Karkkia laiturilla


Meri sai porukoiltaan vähän rahaa, joten innostuttiin ostamaa karkkia. 


Mentii tehtaille laiturille ja otettii aurinkoa.
Aurinko paisto täydeltä terältä, mutta oli vähän kylmäkin, kun siellä tuuli. 


Ja Meri innostu laulaan. Sillon ihan uskomaton ääni. Sitä vois vaa kuunnella ja kuunnella.


Karsaaaa !!! omnomnom. söin kaikki suklaat, ennenko ne suli. Ihan vaan niitä suojellakseni :DDD


Kaikki kuvat Meristä. eipä voi mittää, kun ite olin kameran takana


perjantai 25. toukokuuta 2012

Plumps & loiskis

Yks päivä tässä (24.5.2012) en ennää pahemmin tykänny siitä, etten ollu vielä päässy uimaa tänä kesänä. Talviturkin pito oli menny vähän liian myöhäseks...
Enmä muutenkaa tyksi turkiksista, itellä päällä varsinkaan.


Kävin ostamassa jääteetä, ainuita niistä harvoista juomista, mitä pystyn juomaan ilman, että horisontti menee (hajusteaineallergia)


Pakkasin laukun matkaan ja lähin Jenitan kanssa uimaan Tuiran uimarannalle. Bikinit päälle saatuani juoksin pari kertaa rannan ympäri Jenitaa, Merviä ja Roosaa karkuun. Roosa ja Mervi me bongattiin rannalta. Vauhtiin päästyäni juoksin veteen ja sukelsin pää edellä. Vesi oli jäätävää. Kalisten nousin vedestä, juoksin pyyhkeelle, kuivasin itteni ja juoksin takaisin. Sen jälkeen alko olla jo niin kylmä, etten vaan pystyny enää mennä sinne. Jenita järkevä ui housut jalassa. Sillähän ei tietenkään ollu vaihtohousuja, joten se joutu pyöräilee kotiin niillä housuilla.
Siihe pölähti redbull-auto, josta käytii tottakai hakemassa juomat. Kumma kyllä, ei haissu niin, etten ois voinu  juua sitä.



Se reissu venähti vähän , jotem seuraava päivä (perjantai perkele) meni siivousorjana. Eikö ookki nätit siivousvaatteet :DDD todellakin mun tyyliset -.-
Täällä tulee hulluks !!! Päästäkää mut pomppimaa muuallekki, kun seinille !!!



Moottoripyörä, moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä

Oli pakko laitta nää pari kuvaa mun läppärin kannesta. Ihmettelen tässä vaan, ett miten oon ajatuksissani onnistunu tollasia piirtelee. Sillon, kun oon jutellu puhelimessa, tai ajatellu syntyjä syviä.




Jenitaa kerran keskustassa ootellessani ehin otella kuvia, kun tuli tylsää.


Kesällä ois suunnitelmissa lähtee kunnon lössillä tivoliin. pitää hauskaa ja seota. odotan innolla :D




Onnistuin sattumaa torille just, kun jotku motoristit kokoontu. Räps räps räps. räpsin kuvia, vieläkun ehin, ennenko piti lähteä





awawawawawawawaaaa ne oli niin ihania <3 
Joillain tulee samantyylinen reaktio, kun ne näkee koiranpentuja, tai vauvoja. Mä taasen hukun kuolaani, kun harrikka ajaa ohi.




toi on vaan niin ihana. nam nam. kuolaan. omnom









tästä tuli sitte oodi moottoripyörille ja harrikoille. ei mulla muuta, ko omnom <3


Metsäpolulla astelen


Metsä huutaa hiljaisuutaan. niin kovaa, että tärykalvot särkyy ja puut kaatuu. Sen äänet vie pois ajatuksista ja jättää tilaa ajatuksille. Sen ymmärtää, jos on vähän mielenvikainen.


Et etes jääny jalka kiinni tonne :DDD ainut ääni koko metsässä, kun nauran itelleni :DDD



Menin tosta ohi kaks kertaa. Tavarat oli siirtyny, mutta ketään ei näkyny. friikkiä. rupes pelottaa. varsinki, kun olin koko ajan niin lähellä, että mun olis pitäny kuulla, jos siellä olis joku ollu.