Hyökkään jätkien välistä pallon perään. Tungen jalkaani reidestä alaspäin sohivien mailojen ja jalkojen sekaan. Mailat hakkaavat säärtäni. Vaikka niiden lavattomat varret onkin päällystetty pehmusteella tunnen mustelmien leviävän. Pusken jalkani mailan ja pallon väliin. Saan nilkkaan pari osumaa. Yritän ärhäkkäämmin. Kyynärpäät otetaan käytöön. Osumia tulee joka puolelta. Keskityn palloon. Saan kammettua sen lähemmäs itseäni. Saan sen hyppysiini. Voiton tuulahdus. Joku on eri mieltä. Kyynärpää osuu poskeeni. Hammas lävistää huuleni. Minuun osuman tähdännyt kääntää kylkensä ja jään porukan ulkopuolelle. Sen sekunnin sadasosan takia. Pallo lähtee liikkeelle. Sylkäisen verisen klimpin ja juoksen pallon perään. Sitä kuljettanut vastapuolen pelaaja nostaa mailaa lyödäkseen palloa, ennen kuin ehdin väliin. Maa on liukas. Kengät huonot. Luisun pari metriä haroen ilmaa, kunnes kaadun polvilleni jäälle. Jatkan liukumista. Nauran. Slaidaan mailan ja pallon väliin. Lyönti myöhässä. Eipä osunut palloon, vaan kylkeeni. Pomppaan ylös nopeammin, kuin vastustajani ehtii ymmärtää ja säntään pois plokkaamani pallon perään. Ja kaadun uudelleen. Tällä kertaa jäi liu`ut vähäisiksi, sillä lensin suoraan kyljelleni. Onneksi on olemassa Juuso, joka säntää Anssin perään. Kesken juoksun se heittää mailan menemään ja hyppää. Anssi yrittää väistää hyppäämällä, mutta Juuso saa hänen jaloistaan kiinni. Anssi kaatuu selälleen suoraan komeasta ilmalennostaan. Amerikkalainen jalkapallo on ihan jees. Tekisi mieli näyttää peukaloa, mutta tyydyn nauramaan muiden mukana.
Kipitän naisten perässä jätkien pukukopin läpi pihalle. Uimapuku jäi kotiin, en arvannut varvastanikaan kastavani tällä reissulla. Hämärässä yritän olla kaatumatta. Laituri on liukas. Harpaita kipristelee. Kuu tervehtii vastarannalta. Sen sininen valo makoilee veden pinnalla. Rikon sen ojennetulla jalallani. Vesi on hyytävämpää, kuin ilma. Astun portaikon ensimmäiselle askelmalle. Selkä kaarelle ja kädet yhteen ylös. Katse kuun kautta veteen ja suu kiinni. Ponnistus liukuu pitkälle. Lähden suoraan uimaan takaisin. Päässä painetta. Ei olisi pitänyt sukeltaa. Joku tulee hitaasti alas tikapuita. "Edestä. Täällä on kylmä!" rääyn ja tartun toisella kädellä kaiteesta. Ymmärtäväinen ihminen väistää. Rappuset tuntuvat kylmemmiltä, kuin mennessä. Märät jalkani jäätyvät niihin kiinni. Vesipisarat lentelevät, kun hypin portaita alas pukuhuoneeseen. Jos jätkät tulisi nyt sisälle, ne näkisi erittäin kylmän naisen alusvaatteissa. Toivottavasti joku on laittanut oven lukkoon. Poikien pukkarista pitää kääntyä saunan läpi tyttöjen puolelle, ennenkuin pääsee kuumaan suihkuun. Juostessa tehty tiukka käännös lennättää minut lattialle. Väistän pienen pöydän ja mätkähdän penkille. Nonni. Sekin vielä. Ei tämä helvetinmoinen kylmyys sitten yksinään riittänyt. En tunne kipua, sillä olen kylmästä turta.
"Eikö kynttilän pystykkin periaatteessa sammuttamaan kädellä, jos vaan iho kestäisi?" Testataan! Ei ollut tällä kertaa oma ideani, mutta ei se ole niin vakavaa. Asetan kämmeneni kynttilän päälle. Se osoittaa hiipumisen merkkejä. Pakko vetää tulppa irti ennen palaneen nahan käryä. Helvetti, se ei sammunutkaan vielä. Ja minähän tähän pystyn. Pakko. Jätkät kyllä kattoo mua jo, kuin hullua, mutta sellainenhan minä olenkin. Painan kättä kynttilään. Tuikkukippo kuumenee. Hiipuva liekki kannustaa jatkamaan. En pysty lopettamaan loppusuoralla. En saa! Eikä minun täydy. Sillä liekki poltti kaiken happensa. Tukehtui. Murhaaja. Hymy karisee huulille, kun nostan kämmentäni. Yllätyksekseni se jää kiinni kämmeneeni. Kuin valtava, punainen rakkula. Sellainen varmasti sen alla kummitteleekin. Näytän kädessäni itsestään roikkuvaa tuikkukippoa jätkille. Sen imu pakkaa veren rystyspuolelta alas. Kiposta kuuluu plopsahtava ääni, kun irrotan sen kädestä. Se on tulipunainen. Keskellä savun polttama kolo. Painoin kylmää maitolasia siihen, ja toivoin, että nahkat ei jäisi lasin pintaan kiinni. Yritän kuunnella illan ohjelmaa vikisemättä kivusta.
