Vepa oli juuri opettanu mulle pari temppua. Seisoin laiturin nokassa vaatteet päällä, ja katsoin vettä. Katri tui mun viereen. "tekis mieli hypätä". "saanks mä työntää sut", se kysy. Nyökytin päätäni. Se työnsi mut järveen farkkukaprit ja toppi päällä ja tuli ite perässä. Vesi tuntu ihan jännältä. Laiturilla olleet vepa (Katrin isoveli) ja Simo(niiden serkku 11.v pirpana) katto meitä silmät pöyreenä. Noustiin naureskellen ylös vedestä ja hypättiin uudestaan.
Katri ei kestä yhtään löylyä. Se juoksi aina ulos, kun otin kauhan käteen. Se oli mulle aika piinallista, kun olisin halunnut ottaa kunnon löylyt ja vihtoa. Katri enemminkkin silitteli sillä vihdalla jalkojaan. pöljä, koskaan vihtimista nähnykkään.
Mentiin kerran poikien kanssa uimaan. oli meijjän saunavuoro, mutta ne meni saunaan, kun me oltiin iumassa. N evissiin luuli, että oli niitten vuoro. Se järjestys meni nopeasti sekaisin. Välillä olin yksin saunassa, välillä ängettiin kaikki saunaan. Se oli aika ahdasta, kun Vepa vihto, ja vei puolet lauteista. Löyhytteli meidän päälle kuumaa ilmaa, ja vettä vastallaan. Työnsin Katrin meijjän väliin. Saunasta me juostiin suoraan järveen.
Me pelattiin illoin Scrablea. Se on sanojenmuodostuspeli. söin samalla auringonkukansiemeniä. Katri halus maistaa. Sen mielestä me oli hyviä. Seuraavaks maisto Simo. Se maisto yhen, mutta irvisteli jo ennen, kuin se oli suussa... Vepan mielestä ne maistu pilaantuneilta pähkinöiltä.
Ne illan pelit saatto venyä .... hieman. Yleensä lopetettiin jossain neljän maissa. Meijjän oli vähän pako lopettaa, sillä kuudelta tyypit tuli aamiaiselle, eikä sillon saanu olla herreillä. Katri sai viileämmän paikan nukkua, sillä mun piti nukkua suoraan uunin hormin vieressä. ei kiva.
Vepa on parkouraaja. Se näytti mulle, miten se hyppää esteiden yli, ja minä menin perässä. Simokin yritti, mutta se oli ihan rääpäle siinä hommassa. Joku ilta, kun se oli näyttäny mulle pari kikkaa, se käveli metsään. Mietin hetken, että viitsinkö, mutta menin perässä. "ai säki tulit". "Joop". Mittailin puita katseellani. Tuli mieleen eräs paikka toisella puolella saarta,joten lähdin kulkemaan sinne. Vepa tuli perässä. Toisella puolella saarta oli kallio, joka oli lohkeillut järkälemäisiksi kiviksi. Kivien ja kallion päälle oli kasvanut sammalta, mutta muuten niissä oli tosi hyvä kiipeillä. Kiertäessäni paikkaa Vepa tarkkaili viereistä saarta, jossa oli melkein pystysuora kallio. Joitain ulokkeita erkani kalliosta. "Pääseeks tonne saareen mitenkään ???". Lähdin kahlaamaan sinne. Vepa ei seurannu perässä. Kiipesin "huipulle" ja katsoin siellä auringonlaskua. Vesi värjäytyi puhaiseksi, niinkuin taivaskin. Saaret ikäänkuin ympäröivät auringon ja helkuivat punaisen ja virreän väreissä. Kaikki oli niin levollista ja pysähtynyttä, että olin siinä varmaan aika kauan, si9llä, kun tulin takaisin mökkiin, vepa oli jo siellä.
Vepa heitti haasteen, kun seisoin "terassilla". Se kysy, että pystynkö hyppäämään terassin reunalta kukkaruukkujen ylipuuhun niin, että roikun siinä käsillä ja heilautan itseni suoraan alas. Emmin, koska ruukut tuntu uhkaavilta. -Mähän vaan kaataisin ne, ja tulisin ite pää edellä maahan. Kun olin seissyt siinä iäisyyden ja miettinyt liikaa, vepa käveli ohi ja muka mumisi, kuin itsekseen että "kukas se täällä ei ollu se vellihousu". Minä yllytyshullu menin ja hyppäsin. se oli aivan mahtavaa.
Se yritti opettaa, minua hyppäämään portaikon yli käsien varassa liikuttamalla niitä kaksi kertaa. Alkuun meni ihan hyvin, kunnes en päässytkään toiselle puolelle, ja portaikon reuna raapaisi mun oikean jalan säärtä. Tietenkin siitä alko vuotaan verta. Portaikolla istunut Simo alkoi valittaa mun puolesta. Jatkoin harjoittelua, mutten ole vieläkään oppinu sitä.
Kokko oli kaunis. Se pystytetiin saarien väliin, karikolle. Ennenkuin kokko sytytettiin, minä ja Katri tönittiin ja "riideltiin". Meijjät sai hiljaseks sanomalla "noni, kuka näkkee ensimmäiset liekit". Olin ensimmäinen. Katri tiiraili kokkoa kameran zoomin avulla, koska oli jättäny lasit mökkiin.
Kokon jälkeen me jäätiin laiturille. Mummoni oli keksinyt pelin, jossa oli kirjainlappuja. Nostettiin aina yksi lappu ja sanottiin siinä oleva kirjain kaikille. Se, joka ensimmäiseksi keksi sillä kirjaimella alkavan laulun pisti jalkansa kaikkien keskellä olevaan saaviin ja alkoi laulaa sitä laulua. Se ei ollu kovin helppoa, mutta hauskaa se ainakin oli. Mummoni oli siinä luonnollisesti ihan paras. Se sai melkein puolet lapuista. itse keksin = Pitkä kuuma kesä, tahdotko mut tosiaan ja kaksi lensi yli käenpesän.
Sen jälkeen me laulettiin jotain perinteisiä kupiolaisia lauluja. Minä ja Katri vedettiin pitkä kuuma kesä. Lauletiin me myös päivänsäde ja menninkäinen. Samassa saaressa olevat norjan harmaan hirvikoirat rukes haukkumaan ihan hirveesti. Nella, Netta ja Emma <3 Ne oli tosi ihania koiria. Tulivat aina kerjäämään rapsutuksia. Katri ei varmaan vieläkään erota niitä toisistaan. Mä erotan. Nella on se, joka kaato mut maahan, kun se oli niin innoissaan. ja Emmalla on jalkavika ja se on vuotta vanhempi Nellaa ja Nettaa.
Illalla me taas pelattiin piiiitkään. pelin jälkeen pojat lähti nukkumaan ja me yritettiin ruveta nukkumaan. Siitä ei tullut oikein mitään rakennuksessa, jossa oli juuri ollu sauna jotain viis tuntia päällä. Yläkerrassa oli ihan hirveetä olla. Hiki puski pintaan, jo käydessä hakemassa hammasharjan. Me nukuttiin alakerrassa levitettävällä sohvalla, jossa meillä molemmilla tuli jalat polvesta asti yli. onneks ilma oli vähän jäähtyny kuuelta aamuyöllä.
Kun ne lähti, päälle puski tyhjä olo, kuin ne ois vieny kaiken mukanaan. Katsoin vielä pitkään niiden perään, vaikka venettä ei enää näkynytkään.
mietin saarta koko matkan takasin Kuopioon.
