Nyt heti ensimmäiseksi haluan varoittaa videon äänenvoimakkuudesta.
Koska se on kuvattu puhelimellani, ei laatu ole kovin hyvä.
Kerjääminen on täällä jo oma taiteen lajinsa. Ne normaalit kadunkulmassa kyhjöttävät mummelit ovat vain pieni osa siitä koko joukosta, jotka saavat elantonsa ihmisten hyväntahtoisuuden tähden.
Hallitusta voidaan osoittaa syyttävällä sormella kerjäläisten räjähtäneen määrän vuoksi. Ihmiset eivät saa minkäänlaista tukea hallitukselta, joten he joutuvat pitämään huolta itsestään ja toisistaan itsenäisesti. Tämän vuoksi kaikki rahankeruutavat ovat sallittuja.
Suosituin rahankerjuupaikka on punaiset valot. Niihin on pakko pysähtyä. Sillä välin, kun autoilijat odottavat vihreää valoa, kerjääjät kiertävät keräämässä autojen ikkunoista ojennettavia almuja.
Säälikerjääjät:
Perinteisistä perinteisin tapa on säälikerjuu. Yleensä vanhukset tai naiset lapsinensa käyttävät tätä tapaa. He istuskelevat katujen kulmissa ja kauppojen portaikoilla ojennettujen kouriensa kanssa ja yrittävät saada ohikulkijat heltymään.
Lappustelijat:
Lappustelijat liikkuvat yksittäin ja nopeasti. Yleisin kohtaaminen lappustelijan kanssa tapahtuu ravintolassa. He ensin jakavat jokaiselle sisällä olijalle paperilappusen, jossa kertovat rahavaikeuksistaan ja sen jälkeen keräävät pikkuhilut, jotka ihmiset heille lahjoittavat. Yleensä lappustelijat ovat kuuroja, jonka vuoksi he eivät voi tehdä työtä ja käyttävät lappuja apunaan, sillä he eivät pysty puhumaankaan, mutta myös muutamia jeesustelijoitakin on tullut vastaan.
Vastalahjaksi almustasi saat pitää lapun, jossa aina kiitetään ja joko kerrotaan viittomakielen merkkejä tai jonkin pyhimyksen elämästä.
Kuurouttajat:
Kuurouttajilla tarkoitan katusoittajia, joiden soittimet ovat epäinhimillisen äänekkäitä. He yleensä kävelevät kadulla soittaen samaan aikaan tai seisoskelevat kadunkulmassa orkesteriensa kanssa. He soittavat aina bandaa. Heille yleensä lahjoitan rahaa korviani säästääkseni.
Bussihoilaajat:
Lempipaikka laulamista harjoittaville kerjäläisille ovat bussit. He viettävät pitkiä aikoja bussin kyydissä, kävelevät sen käytävää pitkin ja laulavat menemään. Pidän heistä tai en riippuen siitä, ovatko he hyviä vai eivät. Jos laulaja ei satu olemaan hyvä hommassaan saattaa alkaa minuakin hieman vituttamaan häntä kuunnellessani, kun yritän olla luiskahtamatta penkiltäni bussin vetäessä vuoristorataa kapeita ketuja pitkin, samalla hikoillessani reiteni märiksi ja kiroillessani sitä, että polveni hakkaavat edessä olevaa penkkiä vasten jokaisessa pikku heilahduksessa, eli koko ajan.
Ovatpahan ainakin halpoja nuo bussimatkat, euroiksi käännettynä melkein 30 senttiä.
Pelleilijät:
Pelleilijöillä eli pelleillä ja muilla pellenmielisillä kerjäläisillä on yleensä jonkinlaiset puvut päällään. Puvut ovat yleensä pelleasuja tai joitain sen tyylisiä. Kuolleiden päivän aikaan myös karmivat puvut toimivat, kerjäläiset kun valoittavat pikkusummaa henkilöiltä, jotka haluavat samaan kuvaan heidän kanssaan.
Pellet myös saattavat pitää stand up-tyylistä showta jollain aukealla alueella. Esityksessä on aina mukana vapaaehtoisia, jotka nolataan muiden edessä. Kaikki tämä tietenkin maustettuna helpolla, miltein liiankin yksinkertaisella huumorilla, jotta kaikkien on helppo seurata.
Katumyyjät:
En tiedä, lasketaanko tätä aivan kerjäykseksi mutta kerrompa kuitenkin.
Näin aivan ensimmäiseksi, Suomen Siwat eivät ole "yllättävän lähellä". Täällä Siwaa vastaavia Oxxoja löytyy aidosti jokaisen korttelin kulmasta ja jokaisen tien lopusta. Lisäkseen Oxxot ovat oikeasti järkevän hintaisia: perkeleen halpoja. Hyvä esimerkki Oxxojen tiheydestä ovat bussimatkat. Kun kerron jollekulle ohjeita tulla bussilla johonkin sopimaamme pakkaan, en sano esim."jää pois 400 metriä markettien jälkeen" vaan ilmaisen asiani näin:"jää pois neljä oxxoa markettien jälkeen".
Oxxot liittyvät katumyyjiin siten, että jos oxxoja on sen noin sadan metrin välein joka kadulla, on jokaisten oxxojen välillä ainakin kaksi katumyyjää. Joko heillä on mukanaan kori, tai viltti, josta löytyy kaikennäköistä pientä, kuten tupakkia, purkkaa, karkkia ja sipsejä. Myös auton peräkonttiviritelmiä olen nähnyt. Ja kaikki nämä tuotteet tietenkin jopa halvemmalla kuin siinä vieressä olevassa Oxxossa. Halpa minulle terkoittaa kuutta pesoa suklaalevystä tai sipsipussista. Yksi peso vastaa noin 0.0576262079 euroa.
Näpertelijät:
He melkein ovat samassa porukassa katumyyjien kanssa, mutta mielestäni tuotteiden erilaisuus tekee räikeän eron näiden ryhmien välille. Katumyyjäksi voi ryhtyä kuka tahansa, jolla on hieman rahaa ostaa ne ensimmäiset myytävät tuotteensa, mutta katutaiteilijoiden on omattava käden taitoja. Heidän yleisin tuotteensa ovat korut ja koriste-esineet
Välillä, kun katselen pikkiriikkisistä helmistä taiteiltuja tai rautalangasta taiteltuja monimutkaisia koruja, meinaa minullakin tippua leuka tarkoitusta alemmalle tasolle. On vaikea uskoa, miten rautalangasta voi valmistua jotain niin kaunista.
Hyppelehtijät:
Viimeisenä esittelen ryhmän, josta näyttekin jo videopätkän postaukseni alussa. Hyppelehtijät eli kadulla esiintyvät ihmiset yleensä tanssivat katutanssilajeja ja heittelevät voltteja ja kaikkia sen variaatioita. Myös jonleeraus on suuressa suosiossa. Aloittelivat heittelevät kolmea tai neljää palloa, mutta myös tulipallot vaijereiden päässä tai päistään palavat kepit on mahdollista nähdä. Tälläisiä esiintyjiä tulee yleensä vastaan punaisissa valoissa, joissa he ensin hyppivät yhdellä kädellänsä tai heittelevät kapuloitaan ilmaan noin kymmenen sekunttia ja sen jälkeen keräävät rahaa autossa istujoilta.
Kerjäläisillä tuntuu olevan selkeät rajat siitä, missä kukin kerjää tai esiintyy. Kouluni viereisessä risteyksessä ovat aina ne samat henkilöt nakkomassa palavia tikkuja. Lähikauppamme ovensuussa istuu aina se sama mummo, jolle annan pikkuhiluni. Jos haluan ostaa käsitöitä, tiedän minne pitää mennä sillä näpertelijätkin pysyvät aina samoilla paikoillansa.
