sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kesän viimeinen huvipuisto

Toiseks viimesenä päivänä mentiin uuestaan lintsille, koska ei ehitty pitää hauskaa ekalla kerralla. Söhlättiiin aika onnistuneesti niiden alennuskuponkien kanssa, kun ne ei ollu sillon vielä voimmassa. Saatiin kuitenki rannekkeet käteen. Mentiin ekaks vekkulaan. Perus. Mentiin peilisalijuttuun. Katri rupes ottaan jotain teinipeilikuvia. huoh. Käytiin siin linnunradas ja vanhas vuoristoradas. Kunnes Katri sai jostain rohkeuspiikin. Yhtäkkiä linnunrata oli liian lässy, ja vanhassa vuoristoradassa istuttiin ekoina, vaikka ekaks se ois kuollu siihen. Se vuoristorata on muuten aika lässy. hauskinta oli, kun mentiin ylämäkeen vauhdilla ja tultiin sitte alas. korkeimmalla kohdalla, kun ruvettiin menee alaspäin mä jatkoin vielä ylös, eli toisinsanoen "lensin". Katry¨sai sydänhalvauksen, kun en pitäny kiinni. Sitte me mentiin Tulirekeen. Se on iha ookoo. Katri oli menossa heti uuestaan, mutta me mentiin kuitenkin pikajunaan. SE OLI SURKEE !!!. ja Booring. Tultiin siitä pois. Mentiin jonottamaan salamaan. järkyttävän pitkät jonot. ehittiin juoruilla aika hyvin kaikkee. Se oli munki eka kerta siinä laitteessa. vatsassa kutkuttaa kivasti, kun istun Katrin viereen. Penkki on muotoiltu ihmisen muitoiseksi. Turvakaari suljetaan. Katon Katria:"Kiljutaan sitte ihan tajuttomasti". "OOKOO". Lähdemme laitteeseen takaperin. Mun jalat tärisee. oon täynnä adrealiinia. Laite lähtee liikkeelle. (tajutonta kiljumista). Nauroin melkein koko matkan. Katri kiljuu naama punasena. Nauran sillekkin. Laite pysähtyy ja nousen siitä jalat täristen. Seuraavaks on luvassa jotain sekoa. KIRNU. Tulisin kuolemaan siinä. Ja halusin kuolemaa uhaten mennä siihen. Jonossa meinas jalat pettää alta, kun jonon pää tuli uhkaavasti näkyviin.  Meidän edessä on vaan pari tyyppiä. ne istuu siihen vaunuun. Yhdellä on paita, jossa lukee tållå. aika hieno. sitten taas muistan, minne olen menossa ja mun hymy muuttuu poskia repiväksi. Tyypit (joista yhellä on tållå-paita) tulee takasin. Meijjän vuoro. Meidät istutettiin laitteeseen eripäin, kuin mitä me suunniteltiin. Hirvee kilkatus ja krohina, kun  me lähetään ylöspäin. Korkeimmalla kohalla ollaan tyyliin linnunradan katolla. Me lähetään meneen takaperin. Puristan käsiini kynnenjäljet. auts. kohta, kohta, kohta,  sitte              . koko matka meni yhellä henkäyksellä. Ensin tiputtiin alas. kuin kuperkeikka eteenpäin, mutta me liikuttiin taaksepäin ja alas. Tais mennä silmät kiinni, kun en kunnolla muista sitä. viimeiseks me tultiin pää edellä alas ja mun eessä on kaunis näkymä jostain taloista ja tornista. jotain sinistä. Me pyörähetään oikeinpäin. Mun kiljuminen loppuu. sen tilelle tulee "UUESTAAN UUESTAAN UUESTAAN: TOI OLI AIVAN MIELETÖNTÄ". Katri nauraa mulle.


"valitte nyt äkkiä jotaki. toi jono kasvaa meijjän takana aika hyvin", Katria nolottaa. "kasvisateria". MIkäköhän sekin on. Me saatiin hampurilaiset ja mukit (jotka saa täyttää ite) heti, mutta ranskalaisia varten meille annettiin hälytin. mentiin ylös. Katri lähti hakeen meille juomista, ja kun se oli tullu, minä menin hakemaan meijjän ranskalaiset.                                                         Katria naurattaa, kun mä tulen ähkyyn yhestä hampurilaisesta ja puolesta pussista ranskalaisia.



peilitalo. ookoo, myönnetään. Katri voitti. tulin lopulta sen perässä ulos. sieltä pääsi suoraan pelitaloon. "tuhlataan !!!" Kaivan lompakon pohjalta hiluja. MOOTTIRIPYÖRÄPELI !!! Ajan heti ekaks seinään. hyväminä. Katri osuu toiselle puolelle tietä. sitten toiselle. toisinsanoen se tekee siskakkia ja törmäilee jatkuvasti. mulla menee sentään vähän paremmin. en tajua kylläkään jarruttaa.  parin pelin jälkeen se alkaa jo sujua. toiseks viimesessä pelissä olin toinen maalissa. Katri sai raahata mut pois sieltä/se vei mun rahat, joten en voinu enää pelata. toosi kiva.

Sen jälkeen mentiin kaikkiin lässkyihn laitteisiin ja juteltiin niissä kaikkea. esim.mustekalaan ja majakkaan. karusellissäkin käytiin. kotkotti jäi käymättä.     taijjettiin käyä vielä tulireessä ja jossain semmosessa. kummitustaloon en saanu sitä raahattua, vaikka olin varmaan ite yhtä kammoissani, kun se. en oo käyny kummitustaslossa sitte seittemään vuoteen. törmäilyautot oli tosi pöljiä, kun niissä ei saanu törmäillä. (arvatkaas, kuka ei totellu). kehrässä meni pää sekasi ja Katri oli iha kauhussaan, jos se vaunu liikku sivusuunnassa. se väitti koko ajan, että mä heilutin sitä. mua pelotti vaan se, että se vaunu voi osua maahan, jos se heiluu oikein kunnolla. joten en todellakaan heiluttanu sitä. Linnunradan mä opin aika nopeesti ulkoo. Yhellä kerralla meillä oli melkein privaatti-ajelu, mutta meijjän taakse tuli kaks jtn.seittemän vuotiasta poikaa, jotka kilju ihan järkysti. vähänkö mä nauroin.   viimeinen laite, mihin me mentiin oli salama. jono pistettiin poikki just meijjän takaa. jeeees. en ihan huutanu ääneen. lähellä oli. juteltiin siinäkin jonossa aika kauan. se oli jotain ihanaa. kaikki laitteet menossa kiinni. pimeetä. kaupungin ja laitteiden valot. melkein tyhjä huvipuisto. siinä oli jotain aavemaista. jono meni aika nopeesti ohi. hetkonen, me taijjetaan sitte mennä kahestaan. me niihin pnkkeihin sioten, että oltiin takaperin, kun se lähti ylöspäin. oltiin todettu, et se on kaikkein paras niinpäin. mä nauroin ja kiljuin kurkkuni käheeks. mun oli pakko nauraa, kun tultiin pois siitä. me käveltiin läpi tyhjän huvipuiston. minä hymyilin, kuin idiootti. Katri irvisteli mulle takasin.