Kesäloman eka päivä. Särkänniemi kutsuu. ensimmäinen laite - Hurrikaani. - en tiedä, miten se kirjotetaan. meinasin jänistää, mutten onneks häippässy jonosta. Menin yksin. Pääsen turvakaarten toiselle puolen ja istun vartalon muotoiseen penkkiin. viereeni ei tule ketään. Turvakaari painetaan alas. -mitä ihmettä minä teen- sydän jyskyttää kurkussa. tästä ei ole enää lähtemistä. laite jyskähtää käyntiin paukahtaen. liikumme hiljaista vauhtia ylöspäin. tunnelma alkaa saavuttaa minut. ylämäki alkaa loppua. en enää huomioi muita. alas on pitkä matka. puut ovat kaukana jalkojeni juuressa. se tuntuu kutkuttavan hyvältä. niinkuin lentäisin. laite mennee hyvällä vauhdilla ylösalaisin. huudan ja kiljun. tunneli. taas ympäri. vielä yksi kaarre, ja loppuu. harmillista.
"seuraavaksi Pasila." astun ulos junasta. olen ollut tällä asemalla ennenkin. Haen katseellani Katria. hän seisoo parinkymmenen metrin päässä minusta. menen lähemmäksi. laukku heiluu olalla raivokkaasti. Katri huomaa minut ja tulee lähemmäs. tiputan laukun maahan ja halaan häntä. "moikka"
Vietyäni laukun hänen pieneen, hieman sotkuiseen huoneeseensa (ei millään pahalla) lähdemme katsomaan kaupunkia. Kävelemme juna-aseemalle, ja onnistuneesti myöhästymme junasta. onneksi seuraava tulee vartin päästä. sekin vartti, joka tuntuisi yksin ikuisuudelta, menee todella nopeasti hölöttäessämme joutavia. menemme junalla keskustaan. katry näyttää minulle Foorumin. sisällä on monia minulle tuntemattomia liikeitä. pääsen siis tutustumaan kaikkeen uuteen. katri vie minut mic macciin. rupean hypistelemään leivoksien näköisiä peilejä. seuraavaksi kiinnostun avaimenperistä. katrilla on kädessään pinkki kimalteilla koristeltu tuoppi, jossa lukee Sexy Bich. jollain tapaa aivan ihana. Farkut kympillä. en ollut edes katsonut vaatteita. näyttää hyvältä. nostelen varkkuja, mutten ymmärrä kokomerkinnöistä mitään. joku kysyy vieressäni jotain. kikkarapäinen nainen, ilmeisesti myyjä. "ööm, mitä?" "saataisit olla kokoa 36, tai 37. hän ojentaa minulle vaalean sinisiä farkkuja. Kiitän nopeasti, ja menen sovituskoppiin. hetken päästä ojennan kympin myyjälle.
siitä menemme bussilla videovuokraamoon. katselen levyjä. tuon olen katsonut, tuonkin. tuo ei kiinnosta. tuonkin olen katsonut. ja tuo ja tuon tuossa. kiitos kuuluu Kirstille ja leffailloillemme. tunnistan monet näyttelijät. Katri ehdottaa jotain filmiä. hieman vääränlaista komediaa. sen pitää olla mustaa, mustaa komediaa. löydän elokuvan nimeltä suck. näyttää aika mustalta huumorilta. se käy kaitrillekkin, joten annamme sen katrin isälle, joka tuli hakemaan meitä kaupungilta ja lainaamaan meille leffan.
saamme pullon kokista, mutta mulla on vielä appelsiinimehua jäljellä. Karti tuhahtaa minulle. makunsa kullakin. mehua menee väärään kurkkuun, kun räjähdän nauramaan.
monopolipeli 1-0
Ilmapatja oli jotenkin vajunut aamuun mennessä. käytännössä nousen lattialta. että semmosta. "kakskyt minuuttia, ja lintsi aukee."
"noniin, mihin mennään ekaks?" Katri suuntaa jo vekkulaan. menen hänen perässään hieman huvittuneena. ettäsemmosta. Tyyppi, joka päästää ihmisiä sisään pysäyttää meidät ovelle. sisällä on kuulemma liian täyttä. dotam,me siinä pari minuuttuia. Lipuntarkastaja ei katso minua silmiin kertaakaan koko aikana. outo tapaus. Katri oli oikeassa, vekkula oli ihan paras paikka. kierrämme kaikki oudot aistoharhajutut moneen kertaan. minä erityisesti rakastuin käytävään, joka näytti pyörivän, mutta ei oikeasti pyörinyt. Seuraavaksi vuorossa Linnunrata ja vanha vuoristorata. Yritän saada Katria etummaisiin penkkeihin, mutta hän hangottelee itsensä itsepäisesti keskelle.
Lähdemme syömään. Itselläni ei ole kovin kova nälkä, muuta Katri tuntuu nääntyvän. söiköhän se mitään aamupalaksi ??? Emme löydä subwayta millään, vaikka sen mainoksia on joka paikassa. pakko mennä mäkkiin.
Kävelemme ulos mäkkäristä. Katrin vatsaa pistää. kävely pahentaa asiaa. ennenkuin pääsemme lintsille asti katrin on pakko pysähtyä istumaan kivelle polun reunassa. Lähden hakemaan hänelle mustikkasoppaa läheiseltä huoltsikalta. tuon mustikkajugurttia. katri juo siitä, ja käy makaamaan kivelle. otan melkein tyhjän jugurttipurkin maasta ja rupean keräämään siihen vadelmia. seison keskellä vattupensasta, kun äippä kyselee kuulumisia tekstarin välityksellä. hoilailen keskellä vattupensasta.
Katri ilmoittaa pystyvänsä kävelemään. tulen ulos vattupensaasta nokkospuskan läpi. Auts. rupean nipistelemään itseäni kohdista, joista nokkonen on pistänyt. Se muuten toimii. pitää vaan nipistää niin, että sattuu, ja iho turtuu, sen järkeen nokkosenpistämät ei enää kutia. Katri tulee tietenkin perässä saman nokkospuskan läpi, muttei tietenkään rupe nipistelemään itseään. eihän hän tiedä sitä kikkaa. sanon siitä liian myöhään. Katry raapii jalkaansa.
Pääsemme lintsille asti, kunnes mäkkiruoka alkaa taas kiertää Katrin mahassa. Hän soittaa isänsä hakemaan meidät pois sieltä. Käyn vielä nopeasti viikinkilaivassa. I LOVE IT <3
Katsottiin illalla taas elokuvaa. Tämä oli hieman klisee ja ylivedetty. Katri räkättää käsi suun edessä.
monopolipeli 2-0
Menemme parvekkeelle. Se on ihana kasveineen, ja istumapaikkoineen. siitä näkee pihalle ja metsään. Katri alkaa ihmetellä, mikä juttu heijjastaa katulampun valoa. "mennäänkö kattomaan?" Puimme kennät jalkaan ja otimme hupparit. "heijjstava pinta" osittautui pensaaksi, jonka läpi valo meni parvekkeelta katsottuna. Taivaan mustuus alkaa koukuttaa, ja lähdemme kävelylle. Katri räpsii kuvia, kun minun on pakko kokeilla kiivetä pariin paikkaan.
seuraavana päivänä lähdemme junalla kaupungille. käytän 70e, joka on minulta outoa, sillä yleensä kierrän kirppareita, teen vaatteita itse, tai menen alennusmyynteihin.
Meillä meni varmaan pari tuntia etsiessämme minulle henkseleitä. löytyipä nekin, kun viimein tajusin mennä Dressmanniin. parikymppiä. no, oli hintansa väärti.
Lähdelle junalla takaisin.
katselen maisemia. juna hiljentää, pysähtyy. kaksi jtn. seitsemäntoistavuotiasta ulkomaalaista poikaa juttelevat keskenään ja seliyttävät suurieleisesti. hymähdän ja hymyilen. Pojat hymyilee mulle takaisin. HUBS !!! minua alkaa naurattaa. toinen pojista avaa silmät selälleen ja katsoo minua. leväytän silmani niin isoiksi, kuin pystyn, ja tuijjotan takaisin. He nauravat minulle. juna lähtee.
menimme illalla uimaan, mutta siitä ei tullut oikein mitään, kun Katri kammosi kokoajan kaloja. ne nimittäin tuli ihan viereen pällistelemään, kun vedettiin punnerruksia veden alla.
monopoliturmaus 3-0
