Minulla on aina ollut tapana tehdä asiat hieman erilaisella tavalla. Kun muut kertoivat kulkevansa omia polkujaan, ymmärsin minä, että kiipeilen puissa omia reittejäni. Ne eivät suinkaan mene aina sitä lyhintä ja helpointa tietä. Nuorempana, muutama vuosi sitten ajattelin, että korkeammalla pääsee nopeampaa. Lentäväthän lentokoneetkin juuri sen nopeuden vuoksi. Sen tähden olen aina vetänyt korkealta ja kovaa.
Nielen vieläkin sitä tosiasiaa, etten voi voittaa kaikkea.
Päätin, etten aio hävitä, vaan kehitän oman tapani. Kun on kategoriassaan yksikseen, ei kukaan voi olla parempi, olenko oikeassa?Tuo tsradegia on toiminut ainakin tähän asti, joten aion jatkaa sitä. Ja pidän siitä. Saan määrittää itseni ja tehdä asiat niin kuin itselleni hyväksi tunnen.
Vaihtovuodestani kirjoittamiseni tapahtuu "syvemmällä tasolla", eli saatte unohtaa käytännön asiat ja tapahtumat ja kuunnella kokemuksiani. Perkele sehän tarkoittaa että puhun itsestäni koko ajan. Tavallaan.
Tekstien idea on olla mahdollisimman aito ja sensuroimaton. Sen takia asiat saattavat mennä joskus absurdille tasolle, joita edes minä en ymmärrä parin vuoden päästä, kun olen jo unohtanut, mitä haluan sanoa tekstissäni. Perkele pitäis saada tähän jotain tolkkua.
(Kuva otettu vuosi-pari sitten Rukalta)
Alan ymmärtämään, kuinka paljon minulla on kirjoitettavaa. Juuri sellaisia tajunnanvirtoja, joita olen pitänyt sisälläni koko lukukauden. Ja aion olla sensuroimaton!
