Nyt on sellainen olo, että saisinko laastaria kiitos, sillä tuntuu, että aivoni pursuavat jostain kohdasta ulos: TÄTÄ ON ODOTETTU!
Yleensä pidättäydyn mahdollisuuksien mukaan saamasta minkäänlaisia ennakko-oletuksia, mutta siitä huolimatta uskon jo tietäväni, millaisia asioita siellä koen.
Pelkojani ovat kaipuu Suomeen, kulttuurishokki, kielitaidottomuus ja tylsä arki. Odotuksiani ovat uudet ihmiset, tilanteet, kaikki pienet arkipäiväiset huomiot, ihmisten läheisyys ja välittävyys,kielitaidon koheneminen, tulevat ystävät ja läheinen perhe. Taidan tarvita pari syötäkin ja henkselit, kun meinaan housuistani ulos hyppiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti