Kauneus on yhteiskunnan silmissä

Ihmisen silmä suosii kaikkea sopusuhtaista ja symmetristä. Tämän vuoksi kasvojen kauneusihanteessa tärkeintä on se, että kasvot ovat symmetriset. Kauneimmat kasvot ovat sellaiset, joista ei voi nimetä minkäänlaista yksittäistä seikkaa kuten iso nenä, otsarypyt, jykevä leuka, vino hymy tai pyöreät posket.
Ihon sileys on tärkeää, sillä epäpuhtauksia ja sairautta ei määritellä kauniiksi. Niimpä ihon sileys ilmentää ihmisen terveyttä ja puhtautta.
Poskiluiden korkeus saa kasvot näyttämään ylhäisiltä ja nuorekkailta. Ne myös korostavat silmiä poskien sijasta. Silmät ovat erittäin tärkeä osa kasvoja, sillä toiset ihmiset katsovat suoraan niihin.
   Miellyttävät silmät antavat mielikuvan miellyttävästä ihmisestä.

Vartalon kauneutta määrittää yleensä jokin sellainen seikka, jota on vaikea tavoitella. Läpi historian kaunis vartalo on sellainen, joka on vaikea hankkia. Esimerkiksi hyvinvoivissa valtioissa kauniina pidetään laihuutta, sillä itsensä laihana pitäminen on vaikeaa kiireen, stressin ja houkutusten keskellä. Köyhissä valtioissa taas kaunis vartalo on tukeva ja lihaksikas, jopa lihava, sillä sellainen on ruuan puutteessa vaikea hankkia. Tälläisissä valtioissa lihava vartalotyyppi edustaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Täysin päinvastaisesti kuin hyvinvoivissa valtioissa.
Pituutta arvostetaan sen arvovaltaa luovan vaikutelman ansiosta. Pitkiä ihmisiä kuunnellaan ja arvostetaan enemmän. Pitkiä ihmisiä joutuu myös aivan fyysisestikin katsomaan ylöspäin. Hyvinvoivissa valtioissa pituus helpottaa laian silhuetin saavuttamisessa ja köyhissä valtioissa se ilmentää suurta kokoa, joka on kaunista.

Naisilla naisellisuus ja miehillä miehekkyys ovat kauniita ja arvostettuja asioita. Ne ilmaisevat korkeaa estrogeeni- ja testosteronitasoa. Korkealla estrogeeni- tai testosteronitasolla varustettu ihminen mielletään alitajuisesti hyväksi lisääntymiskumppaniksi. Naisilla suuret rinnat ja leveä lantio ovat merkkejä äidiksi pystymisestä. Tämän vuoksi näiden piirteiden mielletään olevan seksuaalisesti kauniita.

Tällä vuosisadalla ihannoidaan valeaa, mutta hieman päivettynyttä kuontaloa. Hyvinvoivien valtioiden kansa on suurimaksi osaksi vaaleaihoisia. Sen vuoksi vaaleaihoisuus on kaunista. Jos taas iho on miltein valkoinen, se ei ole kaunis, sillä hyvin vaaleaihoisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta tai halua viettää aikaa ulkotiloissa nautiskellen. Ihon väri on kaunis, jos se on vaalea mutta lämpimän sävyinen.

Maailman yleisin hiusten väri on tumma. Siispä vaaleat hiukset ovat kauniit. Karkeat hiukset antavat mielikuvan hiuksien hoitamattomuudesta. Tämän vuoksi sileät hiukset ovat kauniit.

Siirimmalla osalla maailman ihmisistä on tumman- tai vaaleanruskeat silmät. Niitä harvinaisempia värejä ovat vihreä ja sininen. Niitäkin harvinaisempia värejä ovat harmaat, vaaleanturkoosit ja violetit silmät. Mitä harvinaisempi on silmän väri, sitä kauniimpi se on.

Suomessa silmien-, hiusten- tai ihonväriin ei suuresti kiinnitetä huomiota, jollei se poikkea valtavirrasta. Ainoastaan hyvin tummaihoiset tai esimerkiksi punahiuksiset ihmiset huomataan. Hiusten värjääminen on vielä lisännyt väreistä välittämättömyyttä.

Vaikka Suomessa silmien väreihin ei kauheasti kiinnitetä huomiota tai saati muisteta toistemme silmien värejä, on se täällä Meksikossa hyvin tärkeä asia. Suurimmalla osalla ihmisistä on tumma tai tummahko kuontalo ruskeilla silmillä varustettuma. Siispä jos jollakulla on vihreät tai jopa siniset silmät, on hän suoraan kaunis ja suosittu, kunhan hän on muutenkin edes miellyttävä. 

Suomalaiset tuskin edes huomaavat silmieni väriä tuosta kuvasta, mutta meksikolaisille silmieni väri ja vaaleuteni pomppaa silmään kuin ne olisivat spottivaloissa. He kun eivät ole niin tottuneet näkemään hieman vaaleampaa kuontaloa kuin suomalaiset.

Suomalaisen silmään erottuvat lähemmin "ripsettömyyteni" eli hyvin vaaleat ripset, suurehko nenä, hyvin vaaleat, miltein olemattomat kulmakarvani, tummat silmänaluset ja ihoni rypyt. Meksikolaiset kyllä näkevät kaiken sen, mutta vaalea ihoni ja siniset silmäni kumoavat kaiken sen ja olen kaunis täkäläisen kauneuskäsityksen mukaan.

Kirjeenvaihtoa

Tälläisiä terveisiä tuli Suomesta. Saa lähetellä postia tänne Atlantin toiselle puolelle jos siltä tuntuu.

Joululomalle

Tänään oli viimeinen päivä koulussa ennen joululomia. Koko koulupäivän aikana ainoastaan söin, join kaakaota ja kuuntelin musiikkia. Siinä myös yritin tanssia bandaa mutteivat nämä suomalaiset olkapäät ja lantiot sellaiseen meksikolaiseen hetkutukseen taipuneet. Se tanssi on kuin hyppimistä mutta kuitenkin tanssimista.

Justimusfilms - Wunderboy

Keskustaan on rakennettu valtava joulukuvaelma joulun kunniaksi. Hahmot ovat oikeiden ihmisten kokoisia ja taustalla oleva majatalo on oikeasti yhden kerroksen korkuinen. Jos huomaatte, Jeesus ei ole vielä Marian käsivarsilla, sillä me vasta odotamme hänen saapumistaan.

Justimusfilms - Kaljavauva

Käytiin teatterissa katsomassa perinteinen Saituri -  näytelmä

Papananaama - Kuvakulmien tärkeys

Sanaton

Olen elänyt viimeaikoina hyvin läheisissä väleissä tämän pienen hengenpelastajan kanssa. Kannan sitä aina mukanani repussa aivan siltä varalta, jos sitä joudun tarvitsemaan. 

Repussa se oli silloinkin kun vesipulloni päätti räjähtää sinne kesken koulupäivän. 

Kuten kuvista näkyy, tämä pieni vihko päätti turvota ja käpristyä vedestä. Jollei joku sivu ollut aivan mutkalla, niin sitten se oli kiinni toisessa sivussa. 

Meksikosta ei ihan joka hätään taida löytyä Espanja-SUOMI sanakirjaa.

Isoveljeni näki hengenhätäni ja pelasti päivän ja koko loppuvaihdon istumalla yli kaksi tuntia keittiönpöydän ääressä, hiustenkuivaaja kourassa yrittäen pelastaa sen kaiken mitä pelastettavissa enää oli samaan aikaan kun minä olin jo toivoni menettänyt. 

hiustenkuivaajaepisodin jälkeen pistin sanakirjani yöpöytäni jalan alle pariksi päiväksi. Ihmeellisen hyvin se litistyi tuosta möhkäleestä melkein normaalin näköiseksi,

Sanakirjani rypyt ovat osa sen persoonallista kauneutta. Se on yhäkin täydellinen pelastaja, jollei paria kuivauksessa revennyttä sivua jää kaipaamaan.

Kiitokset isoveljelleni Alexille kuivausurakasta ja tädilleni Sannalle sanakirjan lahjoittamisesta.

Itsenäisyyspäivät

Suomen ja Meksikon itsenäisyyspäivien välillä on räikeä ero.

Meksikossa itsenäisyyspäivä on räiskyvä juomisjuhla, kun Suomessa napotetaan hiljaa telkkarin edessä linnanjuhlia katsoen tai ehkä käydään tapaamassa sotaveteraaneja heidän kodeissaan tai haudoilla. Hieman on eri tunnelmat.

Luulen että syy löytyy itsenäistymisen aikaerosta. Meksiko itsenäistyi Espanjasta 16.9.1810. Samaan aikaan Suomi on leikkinyt hippaleikkiä Ruotsin ja Venäjän kanssa. Itseasiassa Suomi pääsi leikkimään omaa maata noihin aikoihin, sillä vaikka olimme Venäjän vallan alaisia, oli meillä autonomia miltein koko 1800-luvun ajan.

 

Itsenäisyyden juhlistamiseen tulee pieni raskas vivahde, jos isoisäsi tai isoisoisäsi on ollut sodassa. Kun jonkun haudalla voi käydä muistelemassa heidän äärimmäistä panostusta oman maansa puolesta, ei tee mieli vetää perseitä olalle ja tanssia jalkojaan puhki. Ilotulituksista puhumattakaan.

Kahdenlaiset itsenäisyyspäivät:

Meksikon itsenäisyyspäivä on 16.9. Juhlistimme sitä syöden tacoja samalla kun katselimme ilotuksia ja kuuntelimme aivan liian kovalla äänenvoimakkuudella soivaa bandaa. Illan päätteeksi, kun talon vanhempi väki oli jo päässyt hieman vahvempaan tuiteriin, hylkäsimme pöydässä istumisen ja juttelemisen musiikin tahdissa hytkymisen tieltä. 

Suomen itsenäisyyspäivänä, 6.12  kokoonnuimme me kaikki tämän saman kaupungin, Zacatecasin suomalaisvaihtarit saman katon alle ja teimme suomalaista ruokaa. Väsäsimme makaroonilaatikon ja joulupiparit kolmen hengen voimin. Hykertelimme hiljaa suomenkielisen stand upin tahtiin nistitorttuja syöden.

Terveisiä Meksikosta. Tässä minä ja host-isäni meksikon itsenäisyyspäivänä