Miltein noin kuukausi sitten aloin tehdä host-perheelleni joulukalenteria.
Keräsin vessapaperinhylsyjä ja käärin ne valkoiseen paperiin, jonka koristelin joko lehdistä leikkaamillani tähdillä ja raidoilla tai piirtelin niihin koukeroita. Yllättävän hyvän näköisiä olivat jo tuossa vaiheessa, vaikka tein kaiken tuon kierrätysmateriaalista.
Tänä viikonloppuna, ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi äitini kärräsi monta laatikollista joulukoristeita varastosta. Koristeita on niin paljon, että muovikuusen rakennus ja koristeiden esilleilaitto on vieläkin kesken, kaksi päivää laatikoiden sisälle kärräämisen jälkeen.
Näperrykseni lopputulos.
Aion kuitenkin jatkaa tonttuilua koko matkan jouluun saakka.
Kirkossa käymisen tärkeyden vuoksi koko perhe lähtee jokaisena adventtisunnuntaina kirkossa. Eikä se ole ihme, täällä kun joulu on syvästi uskonnollinen juhla. Joulu on juhla Jeesuksen syntymiselle.
Uskonnollisuus on jopa niin syvällä jouluperinteissä, että lapset eivät usko joulupukkiin vaan lapsijeesukseen, joka jakaa lahjoja kaikille toisille lapsille.
Jos tämä kuulostaa uskomattomalta niin muistelkaapa omaa aikaanne, jolloin oli täysin loogista, että noin kaksisatakiloinen ja -vuotinen valkoparta jakaa lahjoja jokaiselle maailman lapsille lentävien porojen kyydissä pyytämättä palkaksi mitään muuta kuin lasin maitoa ja pipareita koko vuoden kestäneestä uurastuksestaan. Eikä unohdeta niitä pienempiä versoita tästä punahiippalakista, jotka tirkistelevät jokapäiväistä elämäämme.
Joulun värit ovat punainen ja vihreä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti