perjantai 25. toukokuuta 2012

Metsäpolulla astelen


Metsä huutaa hiljaisuutaan. niin kovaa, että tärykalvot särkyy ja puut kaatuu. Sen äänet vie pois ajatuksista ja jättää tilaa ajatuksille. Sen ymmärtää, jos on vähän mielenvikainen.


Et etes jääny jalka kiinni tonne :DDD ainut ääni koko metsässä, kun nauran itelleni :DDD



Menin tosta ohi kaks kertaa. Tavarat oli siirtyny, mutta ketään ei näkyny. friikkiä. rupes pelottaa. varsinki, kun olin koko ajan niin lähellä, että mun olis pitäny kuulla, jos siellä olis joku ollu.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti