WTF. Kahden viikon paniikkipäivitys

Olen odottanut, pelännyt, ihmetellyt ja kauhistellut tätä hetkeä; Kaksi viikkoa lähtöön. Ei elämä kovin erilaiselta tunnu. En vieläkään oikein usko, että lähden, vaikka ymmärrän, että lähden. OSYKin ajatteleminen tuntuu väärältä ja ymmärrän, että jotain suurta tapahtuu kohta. En vain tajua, mihin olen oikein itseni pistänyt. 

  Viime yönä kello 4.00 pomppasin sängyssä tanassa istumaan 90asteen kulmaan, kuin joku olisi vetäissyt. Se ei ollut joku, vaan jokin, joka minut herätti niin äkisti. Ymmärrys iski minut hereille. Kietaisin peiton tiukasti unisen kroppani ympärille ja kipitin parvekkeelle. Siitä näki pitkälle. Mummoni talon parvekkeelta näkyy heidän peltonsa ja joen varren rantasauna. Katselin sitä näkyä ja ihmettelin:"Eihän se niin pitkä aika ole, sillä kun tulen takaisin, pääsen sukeltamaan siihen samaan kesäyöhön, jossa nyt samoilen. Kelaan vain masentavan talven ja kaamoksen yli ja nautin yli vuoden kestävästä kesästä." Vaihdon varjopuolen iskettyä minut hereille tarvitsin tuota lohduttavaa tietoa. Ja se lohdutti.

   Yleensä mielialani menevät tässä järjestyksessä:

1."Oh shit mä oon oikeasti lähdössä sinne."

2." Ihan uus maa ja kaikki oottaa siellä ja en etes tiiä mitä kaikkea tuun siellä näkemään. Kaikkea uutta ja ihmeellistä. Mä räjähän odotuksesta."

3."Ihan kohta on lähtö ja sitte mä oon jo siellä"

4."Voi paska, kohta on lähtö. Lähden pois täältä ihanasta elämästä. Miten mä voin jättää tän kaiken tänne. Asiat varmasti muuttuu vuoden aikana."

5."Miten mä voin jättää Emilin tänne? Miten se jaksaa jäädä. Mulla on jo nyt sitä ikävä, en voi kuvitella, miten ikävä mulla on, kun olen siellä. Miten voin sanoa sille hyvästit? Miten kestän yksin olon?"

6."Pakko kestää. En voi mitään muuta."

7."Tuskin siitä pelkkää kestämistä tulee. Mähän pääsen ihmettelemään kaikkea uutta. Yritän keskittyä siihen."

8."Entä sitten, kun se uusi ja ihana alkaa olla tuttua? Mä varmaan väsyn siihen kokoaikaseen espanjaan. Pitää keskittyä niin paljon, että sitä ymmärtää. Eikä siellä ole mitään tuttua ja turvallista."

9."No sitten mä vaan otan pienen paussin, syön vähän Fazerin karkkia ja nukun kunnon yöunet. Kyllä mä sen jälkeen jaksan kiinnostua kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Siellä kaikki on niin erilaista. Kutkuttaaa. Ja mä saan uusia ystäviä ja perheen ja harrastuksia ja kavereita ja kaikkea."

10."Oh shit, mä oon oikeesti lähössä sinne"

Okei, tätä tekstiä pohdittuani voin sittenkin todeta, että olo tuntuu erilaiselta, kuin vaikkapa kaksi kuukautta sitten. Olen salakavalasti valmistautunut siihen, vaikken itsetuntemuksestani huolimatta ole sitä huomannut. 

Kirjoitin The Pretty Recklesin tahtiin