Otsikkona toiminut fraasi "vitun retardi" on rakkaudella tokaistu. Sellainen hän on, kuten voitte nähdä.
Ja luultavasti tämän takia häntä rakastankin
(Vaikka välillä retardius saattaa mennä ärsyttävälle tasolle)
Tottakai muitakin ihmisiä oli paikalla minua hyvästelemässä, mutta he eivät valitettavasti ole läheskään yhtä luovan hulluja, kuin Emil, joten he eivät pysty vastaanottamaan retardin arvonimeä ja pääsemään tähän postaukseen.
Näissä kahdessa seuraavassa kuvassa tiivistyy se, mitä tapahtuu aina, kun yritän ottaa meistä vaaleanpunaisen sokerikuorrutteisia kuvia.
Varoitan teitä kaikkia tietämättömiä: retardius on hyvin tarttuva ominaisuus.
Ja tässä aina niin kaunis perunaSamppa urhonsa käsivarsille laskeutuneena. Vaikuttaa vuosisadan rakkaustarinalta.
Kuten Emil tässä esitelmöi, eikun perseet olalle ja menoksi. Meksiko kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti