Lähtökohtani elämään on olla onnellinen. Teen päätökseni sen mukaan, mikä tekee minut onnelliseksi. Tulen onnelliseksi siitä, kun voin olla yksin ja siitä, kun voin tehdä ystävälle palveluksen. Teen kaiken sen perusteella, miltä minusta itsestäni tuntuu. Se vaatii itsetutkiskelua ja -tietämystä.
Kaikille tämä ei ole ollut okei. En vieläkään ymmärrä syytä. Kenties erilaisuus pelottaa. Yksi suurimmista arvoistani on olla satuttamatta toisia millään tavalla, joten en usko, että olisin voinut jotakuta satuttaa käytökselläni. Ainakaan tahallisesti. Itseasiassa olen surkea haukkumaan ketään, saati puhumaan paskaa selän takana. Ilmeisesti jokin on vinossa, kun toteutan itseäni niin kuin haluan.
Minulla ei ole koskaan ollut enemmän ystäviä, kuin minulla on nykyään. Sen jälkeen, kun jäin jälleen ulos yläasteen kaveriporukasta, ymmärsin, että on aika hankkia oikeita ystäviä. Ja niin minä tein. Olen ollut wierdo, creepy, ernu, outo ja kummallinen koko elämäni ajan. Sen lisäksi olen myös oppinut, että myös minä pystyn hankkimaan ystäviä, jotka oikeasti ovat ystäviäni, eivätkä pelkästään kiiltokuvia. Minä pystyn siihen
Kaiken tämän keskellä olen ymmärtänyt, että tarinani on juuri sellainen, millaisena sen haluan kertoa.
Radiohead - Creep
Voisin valittaa vastaantulijalle, kuinka en ole koskaan oikein tuntenut kuuluvani porukkaan, ja kuinka elämä ei ole aina ollut helppoa minulle. Tai sitten voisin kertoa uusista ystävistäni, jotka tulivat elämääni juuri oikealla hetkellä, poikaystävästäni, joka pitää puoliani ja äidistäni ja mummoistani, jotka eivät ehkä aina ymmärrä tai halua uskoa minua mutta ovat aidosti lämpimiä ja herttaisia.
Olen tottunut olemaan se erilainen. Minun siis pitäisi olla valmis siihen, että Meksikossa minut huomioidaan erilaisena ja erotun räikeästi katukuvasta. Se saattaa olla erilaista, kuin se erilaisuus, mihin olen tottunut.
Uskon, että oloni on juuri tälläinen siellä ollessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti