sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Mustavalkoinen värityskirja

 Stressipommi, pakonomainen kiintymys,
     aivojen toimintahäiriö
Seksuaalinen himo, ihastuminen, rakastuminen ja sen pohjalle rakentuva kiintymys palvelevat kehitysbiologian näkökulmasta ihmislajin kannalta keskeisintä asiaa: lisääntymistä ja edellytyksiä taata jälkeläisten kasvu pitkäkestoisen parisuhteen tarjoamissa turvallisissa olosuhteissa.
       Kumppanin tuoksu vaikuttaa parivalintaan. Ihmiset rakastuvat tietynlaisen feromonituoksun omaavaan henkilöön. Perimältään erilaisten ihmisten hajut vetävät toisiaan puoleensa, mikä estää sisäsiittoisuutta ja takaa jälkeläisille hyvän geeniperimän
       Hermovälittäjäaine setoriini kiihdyttää tai hillitsee aivosolujen toimintaa.
            pelon, surun ja vihan tunteet laimenevat, tunnepohjainen oppiminen heikkenee ja empatian tunne
            kasvaa.
       Ihmiset eroavat synnynnäisesti siinä, kuinka voimakas rakastumisen tunne on.
       Psykologinen puoli voi kestää vuosia, mutta elimistön kemiallinen rakastumisreaktio väistyy viimeistään puolessatoista vuodessa.


Tiede esittää rakastumisen hyvin mustavalkoisena ja monimuotoisuudessaan yksinkertaisena reaktiona. Sitä se onkin.
      Jos olet koskaan rakastunut, tiedät, ettei se tunnu luonnon lailta.
      Tärkeintä elämässä ei ole se, mitä sinulle tapahtuu, vaan se, mitä koet tapahtuvan. Tämän vuoksi et voi tai saa myöskään olla koskaan kateellinen kenellekään. Helpommin sanottu, kuin tekemättä jätetty. Mielestäni elämä on kuin mustavalkoinen paperi, joka antaa sinulle raamit asioille, mutta saat loppupeleissä itse päättää, millaisia värejä sinne lätkit. Jopa hyvin pienistä asioista oppii iloitsemaan, kun oikein harjoittelee. Vaikeampaa on se murehtimatta jättäminen, mutta sitäkin pitää harjoitella.
      Olen rakastunut. Olen ollut rakastunut jo vuoden. Olen rakastunut monta kertaa sinä aikanakin. Uudestaan samaan henkilöön, Emiliin. Se on erittäin outoa, vaikka tuntuukin luonnolliselta.
      Joskus vain vaivun hetkeksi itseeni ja häneen. Saatan katsoa häntä pitkään, tai vain vilauksen ja lämpimien väreiden jälkeen todeta että perkele mä rakastuin suhun taas. Ne väreet ovat kuin kylmät väreet, mutta niiden jälkeen iho ei ole kananlihalla, vaan koko pakki on hyvin rento ja autuaan onnellinen. Eikä päässä pyöri mitään muuta kuin hän.
     Noita rakastumisia ei kannata aliarvoida. Ne eivät ole jokapäiväisiä, eikä niiden rakkauden tunteet ole ohimeneviä. Taustalla on koko ajan hiljainen tyytyväisyys siitä, että minulla on hänet, hänellä on minut ja näin on hyvä olla.
Näin pääsi tapahtumaan itse asiassa 28.2.2014, vaikka kuvan pistin vasta pari päivää sitten facebookkiin, kaikkien nähtäville.
    Emil oli ostanut meille sormukset. Omani oli minulle hieman iso, ja hän rikkoi omansa. se sormus roikkuu edelleen kaulakorussani. Niiden jälkeen vaihdoimme sormuksia. Emilille antamani sormus ruostui hiljalleen hänen sormeensa, eikä omani ollut edelleenkään sopivan kokoinen. Päätimme ostaa uudet sorukset, jotka eivät mene rikki tai ruosteeseen. Halusimme pääkallot taustalla ajatus:"Kuolemaan saakka", mutta mikään kauppa ei sopivia myynyt. Ovat päheät nämäkin. Ja kerrankin löytyi minullekin sopivan kokoinen sormus. Pidän mustakultaisesta värityskirjastani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti