Pakkoduppaus

Netflixillä on täällä jokin täysin oma logiikkansa, sillä se tyrkyttää espanjaa niin, etten voi olla valitsematta sitä. Jos välttämättä haluan nähdä jonkun elokuvan ilman espanjankielistä dubbausta, en voi olla valitsematta espanjankielistä tekstitystä. Joissain elokuvissa on jopa menty niin pitkälle, että alkuperäiset ääniraidat on vain unohdettu jonnekin, ja valittavana on duppaukset ainoastaan espanjaksi tai portugaliksi.

Pari viikkoa sitten espanjan kielen pälpättäminen kyllästytti hetkellisesti, joten halusin kuulla hetken suomea. Siinä Netflixiä selatessani sitten sattui silmiini suomalainen elokuva Niko lentäjän poika. Melkein tuuletin siinä kohtaa, kun sen näin: Saan kuunnella ihan luvan  kanssa noin tuntisen  suomen kieltä ja olla ajattelematta yhtään mitään. Alkuperäiset ääniraidathan ovat suomeksi. 

   Sieltä mitään suomen kielistä vaihtoehtoa löytynyt. Mutta onneksi sentään pystyin katsomaan tuon elokuvan englanniksi ja jopa ilman pakkotekstitystä. 

Televisiossa tietenkin kaikki ohjelmat ovat dubattu. Lastenohjelmissa sen ymmärrän, mutta ihmettelen sitä aikuisten ihmisten ohjelmissa. Eivätkö he osaa lukea tekstityksiä? 

Jopa elokuvissa käydessä vain harvoista elokuvista esitetään näytöksiä, joissa elokuvia ei olla dubattu.