Retken tarkoitus oli ajaa täältä Zacatecasista läheiseen kaupunkiin Jereziin. Ajoimme autolla kaupungin laitaiselle huoltoasemalle ja otimme pyörämme ulos autosta. Huoltoaseman vessakäyntien jälkeen isäni pisti minulle kypärän päähän ja käski pysymään jonon perässä.
Painoin perseeni penkkiin ja polkaisin isäni perään. Sen ensimmäisen polkaisun jälkeen tiesin, etten tulisi tekemään sitä. En sillä pyörällä. Kun polveni kolahti kyynärpäätäni vasten pyörän pienuuden takia tajusin, etten millään keinolla pystyisi ajamaan kuuttakymmentä kilometriä kun jo kymmenen metriä vaati spinningtyyppistä jalkojen vispausta.
Suomalaisen sisun tähden jaksoin yrittää jopa kaksi kilometriä alamäkeen.
Onneksi äitini ajoi autolla hitaasti perässämme juuri tälläisiä tapauksia varten. Kun ajoin tiensivuun ja pysähdyin hän hiljensi ja pysähtyi viereeni. Vastaukseksi kerroin hänelle kuinka pieni pyörä on, ja että minun olisi oltava spinningmestari pyöräilläkseni sillä Jereziin.
"No joo, se onkin sun pikkuveljen pyörä"
Nyt kaikille tiedoksi, että mun pikkuveli on kahdeksanvuotias.
Joten tämän vuoksi heräsin sunnuntaiaamuna kuudelta ja olin ulkona talosta jo puoli seitsemältä. Onneksi sentään Jerez oli sen arvoinen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti