Paljettikaupunki

Kun saavuin Meksikoon ilma oli pistävän makeaa ja lämmintä. Matkalaukku oli jo painanut käsieni ihon ruttuun, kunnes sain laukun bussiin. Jalat potivat aikaeroa lihassäryn voimin. Painoin pääni ikkunalautaa vasten ja aloin katselemaan maisemia bussin ajaessa kaupungin läpi. Bussin läheltä meni ohi kojuja, graffitteja ja värittäitä, mutta vanhoja rakjennuksia. Ohi ajoi auto, jonka lavalla istui ihmisiä kyydissä, pitäen kiinni vain lavan reunoista. Koira juoksi katolla.

 Kun katsoin kauemmas näin paljettinauhan. Oli pimeää, joten rakennusten valot loistivat kirkkaasti taustasta erottuen. Valojen nauha jatkui horisonttiin asti ja siitä eteenpäin. Pari vuorta rikkoi valojen tiuhaa harmoniaa. Tähtiä ei näkynyt, sillä valot häikäisivät, mutta ei se haitannut, sillä ne olivat maan pinnalla paljettinauhana.