Koiranvahtikeikka

Saatiin random ajatus ostaa keksipaketti ja polkea hornankuukkaan se syömään. Ihan hyviä juttuja synty keksipaketin ympärille kerääntyneenä jossain ihme nurmikolla. Keveltiin just kaupunkiin päin, kun mummo soitti. Se tarkos koiranhoitokeikkaa. Talo ois mun ja kaverin käytössä, ja hommana ois ruokkia koirat ja lenkittää niitä. Jälkeenpäin siihen saatiin mahtumaan vähän vuokramökin siivousta ja marjanpoimintaa. Mummo maksaa matkat ja vähän palkkaa. Merillä oli itellään lapsenvahtihommia, joten koppasin Jenitan kainaloon ja suunnistin Paltaniemelle. Pari ensimmäistä päivää oltiin siellä porukoitten, ja tädin poppoon voimin. Kolmantena päivänä kakarat lähti ja mummeli alko pakkaamaan reissuaan varten. Torstaiaamuna se oli kuulemma käyny ilmottamassa lähdöstään, mutten minä siitä mitään muista. 

Käytiin rälläämässä mönkijällä. Pelto oli ihan liian lyhyt, eikä kaasupoljin voinut olla liian pohjassa.

Ei onnistunu saamaan yhtään selvää kuvaa. Vähiten tärähtänyt palkitaan.

Jenitan mielestä se halailee Berttaa, kun taasen Bertan mielestä on meneillään korkeamman laatuinen kidutusmenetelmä.

Meidän vanhus Pimu. Raukka köpöttää kolmella jalalla, kun neljäs on kipeä. Ei kestäny kovin pitkiä lenkkejä sen kanssa kävellä

Päätettiin kattoa leffa, ennenko lähettiin lämmittämään rantasaunaa. Kun sinne lampsittiin oli kuu jo korkeella, ja sai mennä taskulampun valon voimalla. Pimeässä en huomannu, että vesi oli taas noussu jatkuvien sateitten takia. Astuin lankulle, joka vaan kellukin veden pinnalla, vaikka aikasemmin se on pitäny kuivana. Polvea myötenmärkänä ja kengät vettä täynnä. Radion soidessa alettiin lämmittää saunaa ja huonetta. Aina, kun haki lisää puita onnistu uppoamaan veteen. Oli aika söpöä, kun joka paikkaan piti laittaa kynttilöitä, että olis nähny yhtään mitään. Saunassakin meillä oli pari lyhtyä. 

Kipitin saunasta suoraan uimaan. Laituri  natisi askelista. Katselin kuuta ja laskeuduin portaita pitkin veteen. Se oli viileää. Jenita tuli perästä. Kokeili varpaalla ensin ja sukelsi suoraan. Kuuntelin hiljaisuutta ja kelluin selälläni. Tähtitaivas loisti kirkkaana. Jenita tuli nauraen viereen. Esittelin sille tähdistömme kuvioita. Raukka ei tiennyt edes Otavaa. Kylmästä väristen se lähti rantaan hoputtamaan mua. Pyörähdin vielä pari kertaa ympäri katsellen tähtiä ja sukelsin. Veden alla olen painoton. On osa vettä ja sen aaltoja. Kunhan vielä pääsisi eroon hengittämisen tarpeesta, niin paratiisi olisi valmis. Samalla tavalla, kuin taivas. Pohjaa viistäessä happi alkoi jälleen loppua. Ei vielä. Pari potkua ja vähän lisää olemattomuutta. Selviytymisvaisto oli kuitenkin eri mieltä ja pakkohan sieltä oli ponkaista ylös.

Oltiin lenkittämässä Berttaa pyörällä, kun se bongas jäniksen. Ajokoirana se alko haukkumaan ja vetämään virveesti. Sain pidettyä sen ajoissa, kunnes tie meni epätasaseks ja vedin nurin. Onneks nurmikolle. Koira oli kiinni pyörässä, joten ajattelin sen pysyvän kiinni, kun nauraen aloin irrottaa nilkkaani renkaan ja tangon välistä. Fleksihän meni poikki, kun se riuhto sitä niin kivasti. Koira ampas matkaan. Rytäkässä multa oli menny ketarit, joten Jenita lähti polkemaan koiran perään. Ite vaihoin pyörää talolla, otin toisen hihnan ja lähin ettimään. Jenitan pyörä löyty ojasta, mutta niitä ei näkyny missään. Poljeskelin ympäriinsä, kunnes Jenita tuli vastaan juosten. Bertta oli lähteny pellon poikki metsään, missä raukka oli juossu koiran perässä pari kilometriä. Jenitan osottaessa suuntaa, mihin se meni Bertta näky pellon reunassa. Mutta se juoksi väärään suuntaan. Jenita lähti juoksemaan pellon poikki, minä poljin pellon vierestä. Onneks Bertta tuli tielle moikkaamaan ja mukisematta anto laittaa kiinni.

Leivottiin todella paljon. Siellähän sato noin koko ajan, joten tylsät hetket piti täyttää hiivataikinalla ja omenapiirakalla.

Kun jääkaapissa ruoka oli muuttunu vaan koirille kelpaavaksi piti tehä lissää ruokaa. siispä päädyin kokkailemaan.

PITSAMUNAKAS: (ikioma keksintö)

1.Huomaa, että jääkaappi sisältää pelkkiä jätteitä.

2.Muista vuokralaisten jättämät 30 kananmunaa.

3.Iske 8 munaa tulille. kanojen munia, ei omia.

4.Heitä sekaan puuroksi tarkoitettuja ruishiutaleita. ihan reilusti, niin, että se alkaa muistuttaa leipää.

5.Pidä paistinpannu pienimmällä mahdollisella lämmöllä.

6. Heitä sekaan kaikki talosta löytyvät siemenet ja pähkinät.

7. Älä maista.

8. Juokse ympäri taloa etsien täytteitä.

9. Kaikki syötäväksi kelpaava käy.

10. Emmin versio aiheesta on: kurkku, tonnikala, juusto, saksanpähkinärouhe, pakastekinkku, fetajuusto, salaatinkastike, pinjansiemen - tyyliset täytteet. 

VUOKAPITSA:

1. Tee pitsataikina.

2. Omasta päästä keksitty voi olla ihan hyvä,

3. Tee sitä liikaa.

4. Voitele suhteellisen syvä vuoka. 

5. Rasvaa voi olla liikaa.

6. Kaivele kaappeja.

7. Sekota kaapista löytyneet ainekset. Tällä kertaa ananas, tonnikala, kinkkuleikkele ja hasselpähkinä.

8. Katso, kun kohoaa uunissa ja kauhistele, miten se uhkaa tulla yli laitojen

9. Katso leffaa ja unohda koko pitsa uuniin mustenemaan

10. Nauti hyvästä pitsasta: hyvästä onnesta.

FAIL OMENAPIIRAKKA:

1. Tee normaali piirakan pohja omasta päästä.

2. Rupea sooloilemaan.

3. Pistä kaveri tekemään keksipohja: kaurakeksejä ja sulaa voita

4. Tökkää ne vuokaan, päälle omenasiivuja. 

5. ... ja uuniin.

6. Ihmettele, kun Jenita tulee huutaen paikalle, kuin tulipalossa, ja ihmettelee, mitä käryää. 

7. Tsekkaa uuni.

8. Tajua, että rasva pohjalla on kiehunut ja palaa nyt uunin lattialla.

9. Siivoa uuni.

10. Tarjoa piirakka koirille. ja Jenitalle

OMENAPIIRAKKA:

1.4 kananmunaa ja vähän sokeria sekasin.

2. Jonkun verran jauhoa, 2 tl leivinjauhetta ja vaniliinisokeria sekasin. 

3. Voi sekottaa takinan päällä, jos kukkaan ei nää. Eläköön pintajännitys !!!

4. Maitoa ja jauhoa niin, että tulee hyvän paksuista ja tarpeeksi.

5. Voi heittää rasvaa, jos haluaa, muttei oo pakko, jos ei välttämättä halua. 

6. Jos ei halua, niin kananmunat jasokeri pitää vaahottaa alussa.

7. Omenviipaleet päälle ja uuniin.

8. Muista, että se uunikin piti lämmittää. 

9. Syö taikinaa odotellessa.

10. Polta näppisi vuokaa nostaessa ja syö hyvällä omatunnolla raatamisen tuskasta huolimatta.

MUFFINIT MONEEN MAKUUN:

1. Tee normi muffinssitaikina. Omasta päästä on ihan kiva keksiä.

2. Sekoittele erilaisia makuja laseihin. esim. heitä sinne omenaa, ja kanelia.

3. Pullastakin saa ihan kivan makuvaihtoehdon. ja keksit on hyviä murskattuna.

4. Syö taikinaa.

5. Sekoita jokaiseen lasiin vähän taikinaa. Jaa laseissa oleva taikinasörsseli muffinssivuokiin.

6. Tappele nuoltavista kapustoista ja kulhoista.

7. Tee lisää taikinaa, koska se loppui.

8. Muffinssit uuniin ja pihalle sieltä.

9. Surkuttele taikinan loppumista kulhon reunalta.

10. Istu alas ja huokase. omnom <3

Tulin ykskin aamu alas yläkerrasta pukien samalla vaatteita päälle. Katsoin pihalle, että millanen sää, ja Pimu juoksi justiinsa siitä ohi. Ei kestäny kauan, että tausin, että se on päässy karkuun. Säntäsin pihalle koiran perään. Sehän juoksi naapurimökkiin, jota mummeli vuokraa. Vuokralaiset oli just lähössä siitä ja kaikki seitsemän noin parikymppistä jätkää seisoo pihalla kattoen mua. Tuli vähän tyhmä olo, kun juoksen aamulla siitä ohi alusvaatteissa koiran perässä huutaen `Pimu perkele!` (Y) Sain koiran kiinni, kiitos sen jalkavamman, mutta sillähän ei ollu pantaa, vaan se oli ujuttanu päänsä siitä ja lähteny pienelle seikkailuretkelle. Märkä ja iso koira. Mitempä liikuttaa sitä, kun ei saa mistään kiinni. Päätin, että sen seikkailut jää lyhyeksi ja lähin hakemaan pantaa ja hihnaa. Vedin paidankin siinä välissä päälle. En saanu sitä kiinni, vaikka se välillä kulkikin tiellä, ja mulla olis ollu mahollisuuksia, jos tie ei olis ollu niin liejunen ja se koira ei olis tehny niin monia mutkia. Mekein joka mutkassa lensin kyljelleni, mutta kerran tulin ihan naamalteni, kun olin juuri saamassa sitä kiinni, ja se yhtäkkiä pysähtyki. Olin mitoittanu vauhtini koiran vauhtiin, ja kun se ei enää liikkunu kompastuinki siihen ja lensin yli. Olkapäähän ja käsiin tuli kivat naarmut ja paaljon mutaa ja soraa. Tulipa se sitte ite ruoka-aikaan takasin. 

Jenitan halihetki. Bertta kauhussaan. Korkeamman luokan kidutusta sille.

Isän koira Ukko. Aika äijä nimi tolla koiralla.

Pimu oli päässy käsiksi pyörän penkkiin ja iskeny hampaansa siihen. Sehän oli ihan pirstaleina. pyörän penkki siis. Pimu ei näyttäny kovin katuvan. Ruvettiin siinä keksimään uutta penkkiä, kun eihän Jenita pariakymmentä kilsaa voi penkittäkään nitkuttaa, kun sillä rautarungolla ei tehny mitään. Mentiin vajaan, missä bongattiin rikkinäinen aurinkotuoli. Leikattii siitä pala täytettä ja teipattiin jesarilla penkiksi. Nahkatakin palanen päälle ja valmista tuli. Onneks isällä oli parempi penkki antaa, mutta Jenita joutu kuitenki polkemaan kaupunkiin sillä.

Vahotus. Loppuillasta katsoin, kun Jenita juoksee koiraa karkuun ja kiipee pyödälle, jotta se ei yllä sinne. Bertta kun ei tykkää, jos päristelee huulilla. Keittiön matot oli rutussa ja kattolamppu heilu.