Innostuin tossa kuvailemaan suuria rakkauden kohteitani
normivarustus mustien kynsien kanssa
ihanimmat sormukseni. ja voi sitä raukkaa, joka niihin menee koskemaan
oli pakko hommata, vaikka olikin niin tyttömäiset. noisson jotain outoa ja ne oli siellä hylättynä kulmassa
Näistä vaan tulee niin mieleen kesä ja festarit. semmonen huoleton meno
ja syksyiset illat kuistilla lukien kirjaa vilttiin kääriyyneenä kaakaon loputtua hytisten
normivarustus, kun ei inspaa laittaa isoja. menee myös silloin, kun olen menossa reeneihin, eli viitenä päivänä viikossa mut voi bongata nämä päässä
tuon puun sain joululahjaksi tädiltä. kiitos siitä. siitä lähtien se on nököttänyt tuolla hyllyllä pitäen huolta sormuksistani
tyttömäiset korvakorut haudattu laatikon pohjalle pieneen laatikkoon, etten vaan koskaan niitä vahingossakaan löydä
mun kaikki kynsilakat. osa on hyvin tyttömäisiä värejä, sillä yleensä sekottelen niitä siten että esim.maalaan ensin kynnen mustaks ja annan kuivua, sitten pistän päälle kultaista, jolloin lopputulokseks tulee pronssisen ruskeaa. aina ei mee ihan putkeen. kerrankin piti tulla harmaata ja tulikin kultaista. se oli eritäin kiinnostavaa, mutta se viissin johtu siitä, että alla ollut musta korosti valkoisessa olleita kultaisia kimalteita, tai jotain.
tuon huppatin takaprintti <3 ja kaikki ihan hulluina veivaa tuota vetoketjua eestaas. siinä kohassa aina tekis mieli huutaa shut it !!! mutta nehän voi sen lukeakkin
toisen hupparin takaa. äärettömän hothotot
joulua. mullon perinne laittaa nuo sinä päivänä päähän, kun ensilumet sataa
noi saattaa mennä ihan kesälläkin, mutta yleisesti ottaen noi on villapaidanparina.
pisti siihen roikkumaan. on muuten paljon kätevämmät noin, kun ei tartte aina laatikosta kaivaa
rajallinen on valinnanvara, mutta näillä mennään
innostuperkule
itse tehdyt. ei oo turhan usein rasittanu korvia. niin tyttömäiset ja hirrveen isot
normivarustus tumman punaisille kynsille. kuin kuivuneelle verelle.
tuon käsikorun tein itse. ja keksinkin itse. se on tehty pyörän sisäkumista. siitä leikkasin palan ja tein viillot mattopuukolla. sitten vaan pujottelin punasta silkkinauhaa ja naulasin nepparit kiinni. ja aika päheehän siitä tuli. vaikka ite sanonkin. ylpee oon
uhnam these jewerly
Mun sormus- ja kynsivillityksestä voitte syyttää ihan vaan itsesuojeluvaistoa. Nimittäin jos joku tuolla päättää, tuolla kävelylenkkejä tehdessäni pimeällä kadulla, että olen avuton uhri on mulla apua sormuksista, jotka antaa kivan mausteen nyrkkini kovuuteen, kun tähtään sillä kasvoihin. ja jos ei muuten niin onhan mulla sitten mun pitkät kynnet, joilla voin raapia siltä silmät päästä. joten ei. mua ei pelota pimeessä kävellessä. Pimeä on myös semmoinen piilo, josta mua ei näe. varsinkin, jos kuljen kävelytien vieressä mettäpolulla mikään ei yllätä mua. viimeisessä tapauksessa linkkuveitsi löytyy todella nopeasti vyöltä roikkumasta. tai sitten voin juosta karkuun. hyvä syy lenkkeillä. tai kiivetä puuhun. hyvä syy kiipeillä.
joten ei. mua ei pelota, kun lähden illalla kävelylle. teen sitä ihan säännöllisesti. pimeys on vaan niin kaunista. ja voi ajatella ihan rauhassa. monet ihmettelee miten uskallan olla pimeässä, mutta ennemminkin valo on pelottavaa, kun se näyttää kaiken susta, eikä piilota mitään. oot semmosella tarjottimella kaikille hämärille tyypeille, etkä voi piiloutua varjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti