Kyllähän minä sen tiesin, mutta oli sitä vaikea ymmärtää. Ei ollut enää hirveää ulinaa ja hännänheilutusta, kun tulin mummolaan. maalle. Mummo laittoi viestiä 14.9 että ´Tänä aamuna Hessu ei päässyt enää ylös pediltään, joten veimme sen eläinlääkärille, joka nukutti Hessun ikiuneen`. Emme puhuneet Hessusta koko iltana.
Heti mummolaan tultuamme mentiin lämmittämään saunaa. Laitettiin kynttilöitä kaikkialle. pieniä tuikkuja kaikkialla pimeyden keskellä. Laiturille yksi ja saunaan toinen. Piti opetella käyttämään öljylyhtyä. Mentiin saunaan.
Mummo heittää löylyä. Kiuas suhisee. Ikkunalasi huurustuu. sitä on kiva seurata. "mennäänkkö uimaan?" Pitihän sitä sitten mennä. Viimestä kertaa tänä vuonna. Me mennään ulos. Siellä on viileää, mutten tunne sitä, koska olen itse niin kuuma. Kävelen laituria pitkin rannalle. Lankut tuntuvat liukkailta ja kylmiltä jalkojeni alla. Istun kivelle, joka pitää laituria pystyssä. Se on jäätävä. Ojennan jalkani suoraksi ja kosketan kantapäälläni veden pintaan. Veteen piirtyy ympyrä. "No, menetkös sinä?" Pakkokait se on. Astun veteen. Seison siinä hetken liian pitkään, enkä pysty enää menemään veteen. Mun jalat ja perse on ihan jäässä. Mummo ui jo. Enempiä ajattelematta sukellan itsekkin. Vesi on kylmää. Nopeasti pulahdettuani kipitän saunaan ja otan kunnon löylyt. Jaloissa väreilee jokin. Ehkä se on veri, joka kiertää. Ajatus hymyilyttää.
Istun taas kivellä ja mietin sitä ihanaa oloa äskeisen uimisen jälkeen. Yritän suostutella itseäni veteen. Viimein pulahdan. Tällä kertaa minulla ei ole kiire löylyyn, vaan jään istumaan ulos. Aurinko piirtää punaisen viivan horisonttiin. Luomuapelsiinimehu maistuu hyvältä. Tuuli pyörittää koivunlehteä kasvojeni edessä. Radioista kuuluu halleluja. Alkaa tulla jo vähän kylmä. Menen saunaan.
Illan hiljaisuudessa me kävellään takaisin talolle, pellon poikki. pikkuinen lyhty kädessä.
istuappa siinä ja kuunnella maailmaa.
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 8. syyskuuta 2011
kesänn muisto
löytypä tuolta vielä täämmönenkin. kesällä laiturilla saaressa. yritettiin saaha meistä kunnollista materiaalia, mutta se meni vähän pelleilyksi... oli kuitenki hauskaa. ja kokko pallaa tuolla meijjän vieressä
Torrniosta. koko paikka oli täynnä pieniä lyhtyjä. oli nattia
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Kesän viimeinen huvipuisto
Toiseks viimesenä päivänä mentiin uuestaan lintsille, koska ei ehitty pitää hauskaa ekalla kerralla. Söhlättiiin aika onnistuneesti niiden alennuskuponkien kanssa, kun ne ei ollu sillon vielä voimmassa. Saatiin kuitenki rannekkeet käteen. Mentiin ekaks vekkulaan. Perus. Mentiin peilisalijuttuun. Katri rupes ottaan jotain teinipeilikuvia. huoh. Käytiin siin linnunradas ja vanhas vuoristoradas. Kunnes Katri sai jostain rohkeuspiikin. Yhtäkkiä linnunrata oli liian lässy, ja vanhassa vuoristoradassa istuttiin ekoina, vaikka ekaks se ois kuollu siihen. Se vuoristorata on muuten aika lässy. hauskinta oli, kun mentiin ylämäkeen vauhdilla ja tultiin sitte alas. korkeimmalla kohdalla, kun ruvettiin menee alaspäin mä jatkoin vielä ylös, eli toisinsanoen "lensin". Katry¨sai sydänhalvauksen, kun en pitäny kiinni. Sitte me mentiin Tulirekeen. Se on iha ookoo. Katri oli menossa heti uuestaan, mutta me mentiin kuitenkin pikajunaan. SE OLI SURKEE !!!. ja Booring. Tultiin siitä pois. Mentiin jonottamaan salamaan. järkyttävän pitkät jonot. ehittiin juoruilla aika hyvin kaikkee. Se oli munki eka kerta siinä laitteessa. vatsassa kutkuttaa kivasti, kun istun Katrin viereen. Penkki on muotoiltu ihmisen muitoiseksi. Turvakaari suljetaan. Katon Katria:"Kiljutaan sitte ihan tajuttomasti". "OOKOO". Lähdemme laitteeseen takaperin. Mun jalat tärisee. oon täynnä adrealiinia. Laite lähtee liikkeelle. (tajutonta kiljumista). Nauroin melkein koko matkan. Katri kiljuu naama punasena. Nauran sillekkin. Laite pysähtyy ja nousen siitä jalat täristen. Seuraavaks on luvassa jotain sekoa. KIRNU. Tulisin kuolemaan siinä. Ja halusin kuolemaa uhaten mennä siihen. Jonossa meinas jalat pettää alta, kun jonon pää tuli uhkaavasti näkyviin. Meidän edessä on vaan pari tyyppiä. ne istuu siihen vaunuun. Yhdellä on paita, jossa lukee tållå. aika hieno. sitten taas muistan, minne olen menossa ja mun hymy muuttuu poskia repiväksi. Tyypit (joista yhellä on tållå-paita) tulee takasin. Meijjän vuoro. Meidät istutettiin laitteeseen eripäin, kuin mitä me suunniteltiin. Hirvee kilkatus ja krohina, kun me lähetään ylöspäin. Korkeimmalla kohalla ollaan tyyliin linnunradan katolla. Me lähetään meneen takaperin. Puristan käsiini kynnenjäljet. auts. kohta, kohta, kohta, sitte . koko matka meni yhellä henkäyksellä. Ensin tiputtiin alas. kuin kuperkeikka eteenpäin, mutta me liikuttiin taaksepäin ja alas. Tais mennä silmät kiinni, kun en kunnolla muista sitä. viimeiseks me tultiin pää edellä alas ja mun eessä on kaunis näkymä jostain taloista ja tornista. jotain sinistä. Me pyörähetään oikeinpäin. Mun kiljuminen loppuu. sen tilelle tulee "UUESTAAN UUESTAAN UUESTAAN: TOI OLI AIVAN MIELETÖNTÄ". Katri nauraa mulle.
"valitte nyt äkkiä jotaki. toi jono kasvaa meijjän takana aika hyvin", Katria nolottaa. "kasvisateria". MIkäköhän sekin on. Me saatiin hampurilaiset ja mukit (jotka saa täyttää ite) heti, mutta ranskalaisia varten meille annettiin hälytin. mentiin ylös. Katri lähti hakeen meille juomista, ja kun se oli tullu, minä menin hakemaan meijjän ranskalaiset. Katria naurattaa, kun mä tulen ähkyyn yhestä hampurilaisesta ja puolesta pussista ranskalaisia.
peilitalo. ookoo, myönnetään. Katri voitti. tulin lopulta sen perässä ulos. sieltä pääsi suoraan pelitaloon. "tuhlataan !!!" Kaivan lompakon pohjalta hiluja. MOOTTIRIPYÖRÄPELI !!! Ajan heti ekaks seinään. hyväminä. Katri osuu toiselle puolelle tietä. sitten toiselle. toisinsanoen se tekee siskakkia ja törmäilee jatkuvasti. mulla menee sentään vähän paremmin. en tajua kylläkään jarruttaa. parin pelin jälkeen se alkaa jo sujua. toiseks viimesessä pelissä olin toinen maalissa. Katri sai raahata mut pois sieltä/se vei mun rahat, joten en voinu enää pelata. toosi kiva.
Sen jälkeen mentiin kaikkiin lässkyihn laitteisiin ja juteltiin niissä kaikkea. esim.mustekalaan ja majakkaan. karusellissäkin käytiin. kotkotti jäi käymättä. taijjettiin käyä vielä tulireessä ja jossain semmosessa. kummitustaloon en saanu sitä raahattua, vaikka olin varmaan ite yhtä kammoissani, kun se. en oo käyny kummitustaslossa sitte seittemään vuoteen. törmäilyautot oli tosi pöljiä, kun niissä ei saanu törmäillä. (arvatkaas, kuka ei totellu). kehrässä meni pää sekasi ja Katri oli iha kauhussaan, jos se vaunu liikku sivusuunnassa. se väitti koko ajan, että mä heilutin sitä. mua pelotti vaan se, että se vaunu voi osua maahan, jos se heiluu oikein kunnolla. joten en todellakaan heiluttanu sitä. Linnunradan mä opin aika nopeesti ulkoo. Yhellä kerralla meillä oli melkein privaatti-ajelu, mutta meijjän taakse tuli kaks jtn.seittemän vuotiasta poikaa, jotka kilju ihan järkysti. vähänkö mä nauroin. viimeinen laite, mihin me mentiin oli salama. jono pistettiin poikki just meijjän takaa. jeeees. en ihan huutanu ääneen. lähellä oli. juteltiin siinäkin jonossa aika kauan. se oli jotain ihanaa. kaikki laitteet menossa kiinni. pimeetä. kaupungin ja laitteiden valot. melkein tyhjä huvipuisto. siinä oli jotain aavemaista. jono meni aika nopeesti ohi. hetkonen, me taijjetaan sitte mennä kahestaan. me niihin pnkkeihin sioten, että oltiin takaperin, kun se lähti ylöspäin. oltiin todettu, et se on kaikkein paras niinpäin. mä nauroin ja kiljuin kurkkuni käheeks. mun oli pakko nauraa, kun tultiin pois siitä. me käveltiin läpi tyhjän huvipuiston. minä hymyilin, kuin idiootti. Katri irvisteli mulle takasin.
"valitte nyt äkkiä jotaki. toi jono kasvaa meijjän takana aika hyvin", Katria nolottaa. "kasvisateria". MIkäköhän sekin on. Me saatiin hampurilaiset ja mukit (jotka saa täyttää ite) heti, mutta ranskalaisia varten meille annettiin hälytin. mentiin ylös. Katri lähti hakeen meille juomista, ja kun se oli tullu, minä menin hakemaan meijjän ranskalaiset. Katria naurattaa, kun mä tulen ähkyyn yhestä hampurilaisesta ja puolesta pussista ranskalaisia.
peilitalo. ookoo, myönnetään. Katri voitti. tulin lopulta sen perässä ulos. sieltä pääsi suoraan pelitaloon. "tuhlataan !!!" Kaivan lompakon pohjalta hiluja. MOOTTIRIPYÖRÄPELI !!! Ajan heti ekaks seinään. hyväminä. Katri osuu toiselle puolelle tietä. sitten toiselle. toisinsanoen se tekee siskakkia ja törmäilee jatkuvasti. mulla menee sentään vähän paremmin. en tajua kylläkään jarruttaa. parin pelin jälkeen se alkaa jo sujua. toiseks viimesessä pelissä olin toinen maalissa. Katri sai raahata mut pois sieltä/se vei mun rahat, joten en voinu enää pelata. toosi kiva.
Sen jälkeen mentiin kaikkiin lässkyihn laitteisiin ja juteltiin niissä kaikkea. esim.mustekalaan ja majakkaan. karusellissäkin käytiin. kotkotti jäi käymättä. taijjettiin käyä vielä tulireessä ja jossain semmosessa. kummitustaloon en saanu sitä raahattua, vaikka olin varmaan ite yhtä kammoissani, kun se. en oo käyny kummitustaslossa sitte seittemään vuoteen. törmäilyautot oli tosi pöljiä, kun niissä ei saanu törmäillä. (arvatkaas, kuka ei totellu). kehrässä meni pää sekasi ja Katri oli iha kauhussaan, jos se vaunu liikku sivusuunnassa. se väitti koko ajan, että mä heilutin sitä. mua pelotti vaan se, että se vaunu voi osua maahan, jos se heiluu oikein kunnolla. joten en todellakaan heiluttanu sitä. Linnunradan mä opin aika nopeesti ulkoo. Yhellä kerralla meillä oli melkein privaatti-ajelu, mutta meijjän taakse tuli kaks jtn.seittemän vuotiasta poikaa, jotka kilju ihan järkysti. vähänkö mä nauroin. viimeinen laite, mihin me mentiin oli salama. jono pistettiin poikki just meijjän takaa. jeeees. en ihan huutanu ääneen. lähellä oli. juteltiin siinäkin jonossa aika kauan. se oli jotain ihanaa. kaikki laitteet menossa kiinni. pimeetä. kaupungin ja laitteiden valot. melkein tyhjä huvipuisto. siinä oli jotain aavemaista. jono meni aika nopeesti ohi. hetkonen, me taijjetaan sitte mennä kahestaan. me niihin pnkkeihin sioten, että oltiin takaperin, kun se lähti ylöspäin. oltiin todettu, et se on kaikkein paras niinpäin. mä nauroin ja kiljuin kurkkuni käheeks. mun oli pakko nauraa, kun tultiin pois siitä. me käveltiin läpi tyhjän huvipuiston. minä hymyilin, kuin idiootti. Katri irvisteli mulle takasin.
torstai 28. heinäkuuta 2011
Huvipuistoja
Kesäloman eka päivä. Särkänniemi kutsuu. ensimmäinen laite - Hurrikaani. - en tiedä, miten se kirjotetaan. meinasin jänistää, mutten onneks häippässy jonosta. Menin yksin. Pääsen turvakaarten toiselle puolen ja istun vartalon muotoiseen penkkiin. viereeni ei tule ketään. Turvakaari painetaan alas. -mitä ihmettä minä teen- sydän jyskyttää kurkussa. tästä ei ole enää lähtemistä. laite jyskähtää käyntiin paukahtaen. liikumme hiljaista vauhtia ylöspäin. tunnelma alkaa saavuttaa minut. ylämäki alkaa loppua. en enää huomioi muita. alas on pitkä matka. puut ovat kaukana jalkojeni juuressa. se tuntuu kutkuttavan hyvältä. niinkuin lentäisin. laite mennee hyvällä vauhdilla ylösalaisin. huudan ja kiljun. tunneli. taas ympäri. vielä yksi kaarre, ja loppuu. harmillista.
"seuraavaksi Pasila." astun ulos junasta. olen ollut tällä asemalla ennenkin. Haen katseellani Katria. hän seisoo parinkymmenen metrin päässä minusta. menen lähemmäksi. laukku heiluu olalla raivokkaasti. Katri huomaa minut ja tulee lähemmäs. tiputan laukun maahan ja halaan häntä. "moikka"
Vietyäni laukun hänen pieneen, hieman sotkuiseen huoneeseensa (ei millään pahalla) lähdemme katsomaan kaupunkia. Kävelemme juna-aseemalle, ja onnistuneesti myöhästymme junasta. onneksi seuraava tulee vartin päästä. sekin vartti, joka tuntuisi yksin ikuisuudelta, menee todella nopeasti hölöttäessämme joutavia. menemme junalla keskustaan. katry näyttää minulle Foorumin. sisällä on monia minulle tuntemattomia liikeitä. pääsen siis tutustumaan kaikkeen uuteen. katri vie minut mic macciin. rupean hypistelemään leivoksien näköisiä peilejä. seuraavaksi kiinnostun avaimenperistä. katrilla on kädessään pinkki kimalteilla koristeltu tuoppi, jossa lukee Sexy Bich. jollain tapaa aivan ihana. Farkut kympillä. en ollut edes katsonut vaatteita. näyttää hyvältä. nostelen varkkuja, mutten ymmärrä kokomerkinnöistä mitään. joku kysyy vieressäni jotain. kikkarapäinen nainen, ilmeisesti myyjä. "ööm, mitä?" "saataisit olla kokoa 36, tai 37. hän ojentaa minulle vaalean sinisiä farkkuja. Kiitän nopeasti, ja menen sovituskoppiin. hetken päästä ojennan kympin myyjälle.
siitä menemme bussilla videovuokraamoon. katselen levyjä. tuon olen katsonut, tuonkin. tuo ei kiinnosta. tuonkin olen katsonut. ja tuo ja tuon tuossa. kiitos kuuluu Kirstille ja leffailloillemme. tunnistan monet näyttelijät. Katri ehdottaa jotain filmiä. hieman vääränlaista komediaa. sen pitää olla mustaa, mustaa komediaa. löydän elokuvan nimeltä suck. näyttää aika mustalta huumorilta. se käy kaitrillekkin, joten annamme sen katrin isälle, joka tuli hakemaan meitä kaupungilta ja lainaamaan meille leffan.
saamme pullon kokista, mutta mulla on vielä appelsiinimehua jäljellä. Karti tuhahtaa minulle. makunsa kullakin. mehua menee väärään kurkkuun, kun räjähdän nauramaan.
monopolipeli 1-0
Ilmapatja oli jotenkin vajunut aamuun mennessä. käytännössä nousen lattialta. että semmosta. "kakskyt minuuttia, ja lintsi aukee."
"noniin, mihin mennään ekaks?" Katri suuntaa jo vekkulaan. menen hänen perässään hieman huvittuneena. ettäsemmosta. Tyyppi, joka päästää ihmisiä sisään pysäyttää meidät ovelle. sisällä on kuulemma liian täyttä. dotam,me siinä pari minuuttuia. Lipuntarkastaja ei katso minua silmiin kertaakaan koko aikana. outo tapaus. Katri oli oikeassa, vekkula oli ihan paras paikka. kierrämme kaikki oudot aistoharhajutut moneen kertaan. minä erityisesti rakastuin käytävään, joka näytti pyörivän, mutta ei oikeasti pyörinyt. Seuraavaksi vuorossa Linnunrata ja vanha vuoristorata. Yritän saada Katria etummaisiin penkkeihin, mutta hän hangottelee itsensä itsepäisesti keskelle.
Lähdemme syömään. Itselläni ei ole kovin kova nälkä, muuta Katri tuntuu nääntyvän. söiköhän se mitään aamupalaksi ??? Emme löydä subwayta millään, vaikka sen mainoksia on joka paikassa. pakko mennä mäkkiin.
Kävelemme ulos mäkkäristä. Katrin vatsaa pistää. kävely pahentaa asiaa. ennenkuin pääsemme lintsille asti katrin on pakko pysähtyä istumaan kivelle polun reunassa. Lähden hakemaan hänelle mustikkasoppaa läheiseltä huoltsikalta. tuon mustikkajugurttia. katri juo siitä, ja käy makaamaan kivelle. otan melkein tyhjän jugurttipurkin maasta ja rupean keräämään siihen vadelmia. seison keskellä vattupensasta, kun äippä kyselee kuulumisia tekstarin välityksellä. hoilailen keskellä vattupensasta.
Katri ilmoittaa pystyvänsä kävelemään. tulen ulos vattupensaasta nokkospuskan läpi. Auts. rupean nipistelemään itseäni kohdista, joista nokkonen on pistänyt. Se muuten toimii. pitää vaan nipistää niin, että sattuu, ja iho turtuu, sen järkeen nokkosenpistämät ei enää kutia. Katri tulee tietenkin perässä saman nokkospuskan läpi, muttei tietenkään rupe nipistelemään itseään. eihän hän tiedä sitä kikkaa. sanon siitä liian myöhään. Katry raapii jalkaansa.
Pääsemme lintsille asti, kunnes mäkkiruoka alkaa taas kiertää Katrin mahassa. Hän soittaa isänsä hakemaan meidät pois sieltä. Käyn vielä nopeasti viikinkilaivassa. I LOVE IT <3
Katsottiin illalla taas elokuvaa. Tämä oli hieman klisee ja ylivedetty. Katri räkättää käsi suun edessä.
monopolipeli 2-0
Menemme parvekkeelle. Se on ihana kasveineen, ja istumapaikkoineen. siitä näkee pihalle ja metsään. Katri alkaa ihmetellä, mikä juttu heijjastaa katulampun valoa. "mennäänkö kattomaan?" Puimme kennät jalkaan ja otimme hupparit. "heijjstava pinta" osittautui pensaaksi, jonka läpi valo meni parvekkeelta katsottuna. Taivaan mustuus alkaa koukuttaa, ja lähdemme kävelylle. Katri räpsii kuvia, kun minun on pakko kokeilla kiivetä pariin paikkaan.
seuraavana päivänä lähdemme junalla kaupungille. käytän 70e, joka on minulta outoa, sillä yleensä kierrän kirppareita, teen vaatteita itse, tai menen alennusmyynteihin.
Meillä meni varmaan pari tuntia etsiessämme minulle henkseleitä. löytyipä nekin, kun viimein tajusin mennä Dressmanniin. parikymppiä. no, oli hintansa väärti.
Lähdelle junalla takaisin.
katselen maisemia. juna hiljentää, pysähtyy. kaksi jtn. seitsemäntoistavuotiasta ulkomaalaista poikaa juttelevat keskenään ja seliyttävät suurieleisesti. hymähdän ja hymyilen. Pojat hymyilee mulle takaisin. HUBS !!! minua alkaa naurattaa. toinen pojista avaa silmät selälleen ja katsoo minua. leväytän silmani niin isoiksi, kuin pystyn, ja tuijjotan takaisin. He nauravat minulle. juna lähtee.
menimme illalla uimaan, mutta siitä ei tullut oikein mitään, kun Katri kammosi kokoajan kaloja. ne nimittäin tuli ihan viereen pällistelemään, kun vedettiin punnerruksia veden alla.
monopoliturmaus 3-0
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
JUHANNUS, laiturilta hyppäämisiä ja KESÄä + metsä & toinen hullu
Vepa oli juuri opettanu mulle pari temppua. Seisoin laiturin nokassa vaatteet päällä, ja katsoin vettä. Katri tui mun viereen. "tekis mieli hypätä". "saanks mä työntää sut", se kysy. Nyökytin päätäni. Se työnsi mut järveen farkkukaprit ja toppi päällä ja tuli ite perässä. Vesi tuntu ihan jännältä. Laiturilla olleet vepa (Katrin isoveli) ja Simo(niiden serkku 11.v pirpana) katto meitä silmät pöyreenä. Noustiin naureskellen ylös vedestä ja hypättiin uudestaan.
Katri ei kestä yhtään löylyä. Se juoksi aina ulos, kun otin kauhan käteen. Se oli mulle aika piinallista, kun olisin halunnut ottaa kunnon löylyt ja vihtoa. Katri enemminkkin silitteli sillä vihdalla jalkojaan. pöljä, koskaan vihtimista nähnykkään.
Mentiin kerran poikien kanssa uimaan. oli meijjän saunavuoro, mutta ne meni saunaan, kun me oltiin iumassa. N evissiin luuli, että oli niitten vuoro. Se järjestys meni nopeasti sekaisin. Välillä olin yksin saunassa, välillä ängettiin kaikki saunaan. Se oli aika ahdasta, kun Vepa vihto, ja vei puolet lauteista. Löyhytteli meidän päälle kuumaa ilmaa, ja vettä vastallaan. Työnsin Katrin meijjän väliin. Saunasta me juostiin suoraan järveen.
Me pelattiin illoin Scrablea. Se on sanojenmuodostuspeli. söin samalla auringonkukansiemeniä. Katri halus maistaa. Sen mielestä me oli hyviä. Seuraavaks maisto Simo. Se maisto yhen, mutta irvisteli jo ennen, kuin se oli suussa... Vepan mielestä ne maistu pilaantuneilta pähkinöiltä.
Ne illan pelit saatto venyä .... hieman. Yleensä lopetettiin jossain neljän maissa. Meijjän oli vähän pako lopettaa, sillä kuudelta tyypit tuli aamiaiselle, eikä sillon saanu olla herreillä. Katri sai viileämmän paikan nukkua, sillä mun piti nukkua suoraan uunin hormin vieressä. ei kiva.
Vepa on parkouraaja. Se näytti mulle, miten se hyppää esteiden yli, ja minä menin perässä. Simokin yritti, mutta se oli ihan rääpäle siinä hommassa. Joku ilta, kun se oli näyttäny mulle pari kikkaa, se käveli metsään. Mietin hetken, että viitsinkö, mutta menin perässä. "ai säki tulit". "Joop". Mittailin puita katseellani. Tuli mieleen eräs paikka toisella puolella saarta,joten lähdin kulkemaan sinne. Vepa tuli perässä. Toisella puolella saarta oli kallio, joka oli lohkeillut järkälemäisiksi kiviksi. Kivien ja kallion päälle oli kasvanut sammalta, mutta muuten niissä oli tosi hyvä kiipeillä. Kiertäessäni paikkaa Vepa tarkkaili viereistä saarta, jossa oli melkein pystysuora kallio. Joitain ulokkeita erkani kalliosta. "Pääseeks tonne saareen mitenkään ???". Lähdin kahlaamaan sinne. Vepa ei seurannu perässä. Kiipesin "huipulle" ja katsoin siellä auringonlaskua. Vesi värjäytyi puhaiseksi, niinkuin taivaskin. Saaret ikäänkuin ympäröivät auringon ja helkuivat punaisen ja virreän väreissä. Kaikki oli niin levollista ja pysähtynyttä, että olin siinä varmaan aika kauan, si9llä, kun tulin takaisin mökkiin, vepa oli jo siellä.
Vepa heitti haasteen, kun seisoin "terassilla". Se kysy, että pystynkö hyppäämään terassin reunalta kukkaruukkujen ylipuuhun niin, että roikun siinä käsillä ja heilautan itseni suoraan alas. Emmin, koska ruukut tuntu uhkaavilta. -Mähän vaan kaataisin ne, ja tulisin ite pää edellä maahan. Kun olin seissyt siinä iäisyyden ja miettinyt liikaa, vepa käveli ohi ja muka mumisi, kuin itsekseen että "kukas se täällä ei ollu se vellihousu". Minä yllytyshullu menin ja hyppäsin. se oli aivan mahtavaa.
Se yritti opettaa, minua hyppäämään portaikon yli käsien varassa liikuttamalla niitä kaksi kertaa. Alkuun meni ihan hyvin, kunnes en päässytkään toiselle puolelle, ja portaikon reuna raapaisi mun oikean jalan säärtä. Tietenkin siitä alko vuotaan verta. Portaikolla istunut Simo alkoi valittaa mun puolesta. Jatkoin harjoittelua, mutten ole vieläkään oppinu sitä.
Kokko oli kaunis. Se pystytetiin saarien väliin, karikolle. Ennenkuin kokko sytytettiin, minä ja Katri tönittiin ja "riideltiin". Meijjät sai hiljaseks sanomalla "noni, kuka näkkee ensimmäiset liekit". Olin ensimmäinen. Katri tiiraili kokkoa kameran zoomin avulla, koska oli jättäny lasit mökkiin.
Kokon jälkeen me jäätiin laiturille. Mummoni oli keksinyt pelin, jossa oli kirjainlappuja. Nostettiin aina yksi lappu ja sanottiin siinä oleva kirjain kaikille. Se, joka ensimmäiseksi keksi sillä kirjaimella alkavan laulun pisti jalkansa kaikkien keskellä olevaan saaviin ja alkoi laulaa sitä laulua. Se ei ollu kovin helppoa, mutta hauskaa se ainakin oli. Mummoni oli siinä luonnollisesti ihan paras. Se sai melkein puolet lapuista. itse keksin = Pitkä kuuma kesä, tahdotko mut tosiaan ja kaksi lensi yli käenpesän.
Sen jälkeen me laulettiin jotain perinteisiä kupiolaisia lauluja. Minä ja Katri vedettiin pitkä kuuma kesä. Lauletiin me myös päivänsäde ja menninkäinen. Samassa saaressa olevat norjan harmaan hirvikoirat rukes haukkumaan ihan hirveesti. Nella, Netta ja Emma <3 Ne oli tosi ihania koiria. Tulivat aina kerjäämään rapsutuksia. Katri ei varmaan vieläkään erota niitä toisistaan. Mä erotan. Nella on se, joka kaato mut maahan, kun se oli niin innoissaan. ja Emmalla on jalkavika ja se on vuotta vanhempi Nellaa ja Nettaa.
Illalla me taas pelattiin piiiitkään. pelin jälkeen pojat lähti nukkumaan ja me yritettiin ruveta nukkumaan. Siitä ei tullut oikein mitään rakennuksessa, jossa oli juuri ollu sauna jotain viis tuntia päällä. Yläkerrassa oli ihan hirveetä olla. Hiki puski pintaan, jo käydessä hakemassa hammasharjan. Me nukuttiin alakerrassa levitettävällä sohvalla, jossa meillä molemmilla tuli jalat polvesta asti yli. onneks ilma oli vähän jäähtyny kuuelta aamuyöllä.
Kun ne lähti, päälle puski tyhjä olo, kuin ne ois vieny kaiken mukanaan. Katsoin vielä pitkään niiden perään, vaikka venettä ei enää näkynytkään.
mietin saarta koko matkan takasin Kuopioon.
Katri ei kestä yhtään löylyä. Se juoksi aina ulos, kun otin kauhan käteen. Se oli mulle aika piinallista, kun olisin halunnut ottaa kunnon löylyt ja vihtoa. Katri enemminkkin silitteli sillä vihdalla jalkojaan. pöljä, koskaan vihtimista nähnykkään.
Mentiin kerran poikien kanssa uimaan. oli meijjän saunavuoro, mutta ne meni saunaan, kun me oltiin iumassa. N evissiin luuli, että oli niitten vuoro. Se järjestys meni nopeasti sekaisin. Välillä olin yksin saunassa, välillä ängettiin kaikki saunaan. Se oli aika ahdasta, kun Vepa vihto, ja vei puolet lauteista. Löyhytteli meidän päälle kuumaa ilmaa, ja vettä vastallaan. Työnsin Katrin meijjän väliin. Saunasta me juostiin suoraan järveen.
Me pelattiin illoin Scrablea. Se on sanojenmuodostuspeli. söin samalla auringonkukansiemeniä. Katri halus maistaa. Sen mielestä me oli hyviä. Seuraavaks maisto Simo. Se maisto yhen, mutta irvisteli jo ennen, kuin se oli suussa... Vepan mielestä ne maistu pilaantuneilta pähkinöiltä.
Ne illan pelit saatto venyä .... hieman. Yleensä lopetettiin jossain neljän maissa. Meijjän oli vähän pako lopettaa, sillä kuudelta tyypit tuli aamiaiselle, eikä sillon saanu olla herreillä. Katri sai viileämmän paikan nukkua, sillä mun piti nukkua suoraan uunin hormin vieressä. ei kiva.
Vepa on parkouraaja. Se näytti mulle, miten se hyppää esteiden yli, ja minä menin perässä. Simokin yritti, mutta se oli ihan rääpäle siinä hommassa. Joku ilta, kun se oli näyttäny mulle pari kikkaa, se käveli metsään. Mietin hetken, että viitsinkö, mutta menin perässä. "ai säki tulit". "Joop". Mittailin puita katseellani. Tuli mieleen eräs paikka toisella puolella saarta,joten lähdin kulkemaan sinne. Vepa tuli perässä. Toisella puolella saarta oli kallio, joka oli lohkeillut järkälemäisiksi kiviksi. Kivien ja kallion päälle oli kasvanut sammalta, mutta muuten niissä oli tosi hyvä kiipeillä. Kiertäessäni paikkaa Vepa tarkkaili viereistä saarta, jossa oli melkein pystysuora kallio. Joitain ulokkeita erkani kalliosta. "Pääseeks tonne saareen mitenkään ???". Lähdin kahlaamaan sinne. Vepa ei seurannu perässä. Kiipesin "huipulle" ja katsoin siellä auringonlaskua. Vesi värjäytyi puhaiseksi, niinkuin taivaskin. Saaret ikäänkuin ympäröivät auringon ja helkuivat punaisen ja virreän väreissä. Kaikki oli niin levollista ja pysähtynyttä, että olin siinä varmaan aika kauan, si9llä, kun tulin takaisin mökkiin, vepa oli jo siellä.
Vepa heitti haasteen, kun seisoin "terassilla". Se kysy, että pystynkö hyppäämään terassin reunalta kukkaruukkujen ylipuuhun niin, että roikun siinä käsillä ja heilautan itseni suoraan alas. Emmin, koska ruukut tuntu uhkaavilta. -Mähän vaan kaataisin ne, ja tulisin ite pää edellä maahan. Kun olin seissyt siinä iäisyyden ja miettinyt liikaa, vepa käveli ohi ja muka mumisi, kuin itsekseen että "kukas se täällä ei ollu se vellihousu". Minä yllytyshullu menin ja hyppäsin. se oli aivan mahtavaa.
Se yritti opettaa, minua hyppäämään portaikon yli käsien varassa liikuttamalla niitä kaksi kertaa. Alkuun meni ihan hyvin, kunnes en päässytkään toiselle puolelle, ja portaikon reuna raapaisi mun oikean jalan säärtä. Tietenkin siitä alko vuotaan verta. Portaikolla istunut Simo alkoi valittaa mun puolesta. Jatkoin harjoittelua, mutten ole vieläkään oppinu sitä.
Kokko oli kaunis. Se pystytetiin saarien väliin, karikolle. Ennenkuin kokko sytytettiin, minä ja Katri tönittiin ja "riideltiin". Meijjät sai hiljaseks sanomalla "noni, kuka näkkee ensimmäiset liekit". Olin ensimmäinen. Katri tiiraili kokkoa kameran zoomin avulla, koska oli jättäny lasit mökkiin.
Kokon jälkeen me jäätiin laiturille. Mummoni oli keksinyt pelin, jossa oli kirjainlappuja. Nostettiin aina yksi lappu ja sanottiin siinä oleva kirjain kaikille. Se, joka ensimmäiseksi keksi sillä kirjaimella alkavan laulun pisti jalkansa kaikkien keskellä olevaan saaviin ja alkoi laulaa sitä laulua. Se ei ollu kovin helppoa, mutta hauskaa se ainakin oli. Mummoni oli siinä luonnollisesti ihan paras. Se sai melkein puolet lapuista. itse keksin = Pitkä kuuma kesä, tahdotko mut tosiaan ja kaksi lensi yli käenpesän.
Sen jälkeen me laulettiin jotain perinteisiä kupiolaisia lauluja. Minä ja Katri vedettiin pitkä kuuma kesä. Lauletiin me myös päivänsäde ja menninkäinen. Samassa saaressa olevat norjan harmaan hirvikoirat rukes haukkumaan ihan hirveesti. Nella, Netta ja Emma <3 Ne oli tosi ihania koiria. Tulivat aina kerjäämään rapsutuksia. Katri ei varmaan vieläkään erota niitä toisistaan. Mä erotan. Nella on se, joka kaato mut maahan, kun se oli niin innoissaan. ja Emmalla on jalkavika ja se on vuotta vanhempi Nellaa ja Nettaa.
Illalla me taas pelattiin piiiitkään. pelin jälkeen pojat lähti nukkumaan ja me yritettiin ruveta nukkumaan. Siitä ei tullut oikein mitään rakennuksessa, jossa oli juuri ollu sauna jotain viis tuntia päällä. Yläkerrassa oli ihan hirveetä olla. Hiki puski pintaan, jo käydessä hakemassa hammasharjan. Me nukuttiin alakerrassa levitettävällä sohvalla, jossa meillä molemmilla tuli jalat polvesta asti yli. onneks ilma oli vähän jäähtyny kuuelta aamuyöllä.
Kun ne lähti, päälle puski tyhjä olo, kuin ne ois vieny kaiken mukanaan. Katsoin vielä pitkään niiden perään, vaikka venettä ei enää näkynytkään.
mietin saarta koko matkan takasin Kuopioon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)