Rippikoulun alkutunnelmia

Aamu alkoi hienosti, kun yritin päästä ylös sängystä. Oli niin hieno vääntäytyminen mulla, että ihan hyvä vaan, kun kukaan ei nähnyt. Mulla oli nimittäin paikat aivan jumissa (vieläkin) kiipeilystä, vaikka oon yrittäny venytellä ihan joka välissä. Mutta joo. Mulla meni joku puol tuntia siinä venytellessä ja senhän jälkeen mulla oli hitonmoinen kiire. Ja pyörässäkin ihan tyhjät kumit. 

Olin taas vaihteeks myöhässä siellä ja hiippailin jo tuttuun tapaan takapenkkiin. Messu meni nukkuessa ja ylös pomppiessa, kun joku oli kätevästi keksinyt, että pistetäämpä nuo läskit jumppaamaan messunkin aikana. 

Opetusjutussa meillä oli opettajana joku ihme uskovainen joka väitti, että musiikki on jumalan tekosia. Ja vitut on. En tykänny siitä tyypistä yhtään. Se kun yritti syöttää sitä samaa paskaa meille. Ja ihmetteli, kun me ei kuunneltu "hengellistä musiikkia" ja sano, että kaikki muu musiikki on pahaa musiikkia. Että joo. et varmaan ihmettele, että miksen tykänny siitä ihmisestä. Se muuten ei etes ollu mikään vanha kääkkä, vaan ihan nuori tyylikäs nainen.

 Tää on ehdottomasti paras <3 

-Annin hienot liikkeet-

Ja Jenita. 

Siinä sen jutun loputtua kaivoin kameran esiin, kun Anni veteli niin hienoja muuveja. Tuli mullakin parit tanssiliikkeet vedettyä, kun Jenita alko kutittaa mua ruokajonossa. Rupesin siinä kiemurtelemaan ja pappi katto mua kummasti. Aloin vedellä tanssimuuveja, kun jo valmiiksi siinä kiemurtelin. Sry, mut Meri ei päässy kuvaan kun se häipy jonnekkin, eikä suostunut ilmaantumaan meijjän seuraan ennenkun laitoin kameran pois. 

Nälkäpeli

Haha. empä oo ennen arvostellu leffaa, mutta koitetaampa, kun sen kerran kävin kattelemassa.

Siis kyseessä on dystopinen kuva tulevaisuuden maailmasta, missä nykyisen maailman raunioista on kasvanut paikka, missä nallekarkit eivät menneet tasan: yksi kansa hallitsee kahtatoista muuta. Yksillä on kaikki ja lopuilla ei mitään. Joka vuosi valitaan jokaiselta sektorilta yksi tyttö ja poika nälkäpeliin. Pelin perimmäinen juoni on tappaa kaikki muut. Peli on luotu muistutukseksi ja uhkaksi kauan sitten kapinoille alamaisille. Katnis uhrautuu vapaaehtoiseksi pikkusiskonsa puolesta,  jolle hän lupaa voittaa. Toiseksi tribuutiksi heidän sektoriltaan valitaan Peeta, joka väittää rakastavansa Katnisia. Rakkaustarinasta tulee heidän valttikorttinsa sponsoreihin.

Leffa oli aika lailla erilainen kuin kirja, ja kuitenkin samalla niin samanlainen. Erikoista kyllä, tarina aukesi paremmin leffana. Ihan onnistunut siis. Päähenkilöt olin kuvitellut aivan erilaisiksi, Katnisia lukuun ottamatta. Vaikka siinä kuoli paljon ihmisiä ei mua ällöttänyt kertaakaan. Ne kuoli niin siististi. Kun Rue kuoli, siis Katnisin liittolainen alko poika mun vieressä nyyhkyttää. Katoin sitä ihan huuli pyöreenä. Vaatii nimittäin aikamoista pokkaa märsätä julkisesti kavereitten nähden.

seinäkiipeilyä

Oltiin Jenitan kanssa kiipeilemässä taas vaihteeksi. Tulipa siinä kerrankin räpsittyä pari kuvaakin. Huom. nää on tosi räpsyjä. ja ne on ihan tärähtäneitä, kun paska kamera, eikä suostu tarkentamaan, kun kohde liikkuu, mutta eipä mulla ollu parempiakaan tähän hätään. Syyttäkäämme siis "hirmuista" vauhtiani paskasta laadusta.

Kiipeilyssä yksi parhaista asioista on reitin salitseminen. Kun roikut siellä jossain kolmen metrin korkeudessa pikkurillis varassa ei ole paljon aikaa miettiä, että mistäköhän sitä ottais kiinni. Jos jäät siihen haikailemaan huomaa aika nopeasti olevansa taas narun varassa, kun ei jaksa. Sen olen huomannut monesti, mutta siltikin otan liian vaikeita reittejä, joita en sitten pääsekkään. Oon tullu melkein huipulta alas kesken matkan ihan liian monta kertaa.

 Seinällä kiipeeminen on paljon järjenperäisempää, kuin puissa, tai jossain sellaisessa. Siin sä suunnittelet ja ajattelet kiivetessäs. Puissa menee aikalailla vaan vaiston varassa. Ja siellä saattaakin istahtaa oksalle ihmettelemään. 

Luonnossa ihaninta on, kun istut korkeimalla olevalle oksalle puun latvaan onnistuneen kiipeämisen jälkeen. Tuuli tuntuu kivasti kasvoilla ja heiluttaa hiuksia. Siinä vaan kattelet maisemia auringon laskiessa. napit korvissa ja hyvää musiikkia, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta kuunnellen. Näköalat puusta on kyllä paljon makoisammat, kuin kiipeilyseinän huopulta. Eipä sinne pahemmin jäädä mitään kattelemaankaan. tullaan vaan selkä edellä ilmassa alaspäin.(siitäpä muulla ei olekkaan kuvaa, mutta sä istut sen narun varassa ja varmistaja laskee sut alas)

tet SPR

Taukojees.

Tuossa työssä ei ollut paljon mitään huomioitavaa. Puhdistin tulevia tuotteita ja lajittelin niitä myyntipöydille, minkä jälkeen iskin ne myyntiin kauniisti. Ei paljon mitään erikoista. Paitsi se, että se oli tylsää. TYYYLSÄÄÄ

Kodinetsintätalkoot

Se on tunne, fiilis turvasta,

fiilis hyväksynnästä

ja omasta itsestään.

Kun kotoaan pois lähtee

sitä kaipaamaan jää

ei ole mitään ikävöidä tarvinnut

en siis sitä ole vielä löytänyt.

Olen vieläkin turisti omalla maallani.

Huomenna on jo myöhäistä

elää tämä päivä.

Ole siit kiitolline,

joku voi olla sulle kateelline

Tee sitä, mitä haluat ettei harmita,

kun huomaat haaskaavasi aikaas mässäilemällä

ja tiimalasin pohja häämöttää.

Ettei tarvitse vuosien päästä ihmetellä,

että mihin ne vuodet on kuluneet

Joka hetki voi olla se viimeinen

ja jokainen haluaa sen olevan ikimuistoinen.

Käytä aikaas, kun sitä vielä on

se ei ole biitti loppumaton.

Lopulta menee patterit

tai joku vääntää viisarit.

Olenko eksyksissä,

jos en välitä tippaakaan

siitä, missä olen.

Olenko eksyksissä,

jos ei ole paikkaa,

mistä voisin eksyä.

Olenko eksyksissä,

jos kukaan ei etsi minua.

Veri virtaa valtoimenaan.

On joku valmis ilakoimaan.

Veden pinnalta peilikuva tyynen rauhallinen.

Hyvää musiikkia ja kynttiläillallinen.

Ennen kuin toivot, että elämäsi olisi ruusuilla tanssimista

muista, että ruusuissa on piikkejä.

Megafoni

Kaikki salaisuuteni sulle kerroin,
nekin, joita en itselleni olisi kertonut.
sinuun pystyi turvautumaan.
Kerroin sulle haavat suolaisimmat
ja unelmat villeimmät.
Sinä hiljaa kuuntelit.
Kerroin sulle, mikä mua haavoittaa
ja minkä tahdon unohtaa.
Mutta et anna mun unohtaa,
sillä olen megafooniin puhunut.

Tarkoitettu - Ally Condie

Tarkoitettu

Ally Condie

Cassian elämä on täydellistä. Hän elää yhteiskunnassa, joka ei tee virheitä, jossa ei tarvitse turvautua onneen, jossa kaikki on täydellisen säännösteltyä. Ihmisten omaksi parhaakseen heidän ruokansa ja liikuntana säännöstellään juuri heille sopiviksi. He saavat kumppaninsa yhteiskunnalta. Ihmisiä seurataan koko ajan. He eivät ihmettele maailmaansa, sillä siihen he ovat syntyneet ja siihen he ovat tyytyväisiä. Imiset ovat, kuin tyhmiä lampaita, joita viranomaiset ohjaavat.

Pätkä kirjasta, kohdasta, jossa Cassia haluaisi valita oman parinsa:

"MIhin se tie johtaisi? Pitäisikö ihmisten seuraavaksi antaa valita, miten monta lasta he saavat, milloin he kuolevat ja missä he asuvat", ajatusta pidetään järjettömänä.

Kohta,jossa oli tunteet pinnassa ja vedet poskilla:

"älä nukahda siihen syvään yöhän sovinnolla,

vanhuuden pitäisi palaa ja kirota illan saapuessa

riehua valon kuolemaa, raivota raivoamalla.

Vaikka viisaat tietävät kuoleman saapuessa, että puhumalla

ei voi synnyttää salamoita, että pimeä on totta

he eivät kulje yöhän sovinnolla", tuo varastettu runo muutti Cassian elämän, kun hänen kuoleva isoisänsä sen hänelle antoi. Runo kehottaa taistelemaan, siksi sitä ei hyväksytty sadan säilytetyn runon joukkoon. Se sanoo"Älä kulje sovinnolla". Yhteiskunnan mielestä kaheksankymmentä vuotta on sopiva aika elää. Niin Cassian isoisäkin kuoli. Kun Cassia lukee runon metsässä, vapaa-ajanvietteen aikana vaelluksella, Ky näkee hänet. Niimpä Cassia paljastaa runoaan Ky;lle, joka osaa luoda itse, jolla on oma, karu tarinansa, jota hän paljoastaa Cassialle pala kerrallaan, servetteihin piirrettynä.

   Mutta vaellusretket uhkaa luppua. Ja niin ne loppuvatkin. Cassian täytyy kertoa Ky;stä Xanderille, joka on Cassian puoliso. Hän on tuntenut Xanderin koko ikänsä. Xander on pitänyt ihmeenä, että parhaat ystävykset saivat toisensa, menevät naimisiin ja saavat lapsia. Nyt Cassian täytyisi romuttaa heidän yhteinen elämänsä ja haaveensa. Cassia oli mestarilajittelija. Hän olisi saanut paljon töitä, mutta kaikki meni pieleen.

"seisoisin kuivuneen suihkulähteen vieressä odottamassa, että viranomainen löytää minut. Ja kun hän tulisi kysymään, mitä minulla on mielessäni, minä kertoisin hänelle ja kaikille muillekkin, että minä tiedän: meille annetaan oikeasta elämästä vain paloja, ei sitä kokonaan. Ja kertoisin, etten halua elämään, joka on pelkkiä tilkkuja ja näytteitä. Maistiaisia kaikesta, ei ikinä kokonaista ateriaa." 

Lopulta, jos loppumatonta rakkautta ei lasketa Cassia menettää kaiken. Silti hän ei kulje sovinnolla, juuri niinkuin ukinsa häntä opetti. Vaan Ky on joutumassa suoraan surman suuhun, Cassian lajittelemana. Silloin alkaa rakkauskin sattua