Heti ensimmäiseksi voisin kertoa, että ei, täällä ei ole satanut lunta. Vaan homman juju on se, että vapaaehtoisjärjestö Sumate haluaa valistaa nuoria päihteiden käytön vaarallisuudesta ja siinä samalla haluavat tarjota muuta tekemistä Meksikon nuorille. Tällä kertaa he olivat keksineet rakentaa luistelualueen keskelle keskustaa, heti pääkirkon viereen.
Koska en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut luistelusta, en ole siinä kovin taitava Suomen tasolla, mutta täällä jopa käänsin päitä luistelunopeudellani.
Kakri retardia Euroopasta: Vaaleahiuksinen on Olli Suomesta ja tummahiuksinen on Àdàm Hunkarista. Molemmat tietenkin rökittivät minut täysin 10-0.
Oli hyvin outo tunne, kun minulle tuli hiki, vaikka luistelin pelkässä topissa ja farkuissa. Hommasin siinä samalla vielä olkapääni punottamaan hennosti.
Innostuin luistelusta niin, että yritin tehdä kaikenlaista soveltavaa luistelua. Ensiksi tasapainottelin yhdellä jalalla mahdollisimman pitkään, sitten heitin piruetteja sen minkä pystyin ja lopuksi kitkutin takaperin. Koko homma huipentui siihen, kun yhdellä jalalla luistellessani nostin jalkani korkealle ilmaan. Ensimmäinen kerta onnistui hyvin, mutta seuraavalla kerralla vedin niin nätisti rähmälleni siihen jäälle, että farkkuni olivat persuksista lahkeeseen saakka täysin märät.
Tuntui hyvältä päästä jotenkin lähelle Suomalaista kulttuuria ja tunnetta. Tosinkin meksikolaisella vivahteella maustettuna. Pääsin vieläpä aina välillä höpöttämään suomeksi Ollin kanssa ja porukassa puhuttiin englantia. Ihanan rentouttavaa, kun ei tarvitse koko ajan espanjaksi vääntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti