Vailla päämäärää

Tunnelin keskellä, tai sen päässä
en tiedä, en voi millään nähdä,
kuljen vain eteenpäin,
jalat ristissä konttaan
Joku laittanut silmilleni siteen
tiukalle vetänyt hirttoköyteen
Vailla määränpäätä hortoilen
loputtomassa ojassa
NYT HETI AUTA JA SITEET POISTA
Kaikilla on oikeus nähdä, myös silmilläni sokeilla
En koskaan pidellyt tähtiä.
-Vai onko silmäni puukotettu
Ulos kuopistaan kaivettu
niin, etten enää nähdä voi
ikinä, vaikka kaikkeni annoin
Sokeana ja kuurona kuljen
Omia juttujani kuuntelen
Viimein löydän tunnelin pään.
vaan silloin paljastuu totuus karun sadun
Ei kauneutta, ei rakkautta, ei loputonta elämää
vaan samanlaista, mistä vain voi pakoon yrittää
Kun tunnelin päästä ei loistakkaan valoa


Pyöräilemässa vailla päämäärää. Vain uusien paikkojen löytämisen ilosta. Uteliaisuus palkitaan. Löysin pari uutta kiipeilypaikkaa. Sanat pyörii kuivausrummussa. Siivilöin niistä turhat pois ja parhaimmat pääsee paperille. sehän tässä tarkotus olikin. Saada jotain ulos päästä. paperin viattoman saastutan. Uuden paikan löydän ja olen onnellisesti eksyksissä. Siis en missään, missä tarvis ajatella ajatella yhtään, mikä raapii rupia auki. uusi paikka. uusi katto. mun katto. mun maailma. mitään miettimättä katselen horisonttiin ja ihmettelen auringon laskua.