Kummitustehdas

Oltiin Merin kanssa tulossa jeesushölinästä, kun keksittiin mennä suljettuun tehtaaseen. Siitä kuulemma kerrottiin kummitusjuttuja ja siellä oli näkyny jotain valoja ja kuulunu ääniä. Onneks en usko mihinkään sellaseen. Ei toi sentään mikään mielisairaala ollu, mutta oli siel vähän karmivaa. Lokkien äänet kuulu mereltä. Se kuulosti ihan kiljunnalta. Ja siihen kun vielä kiittää mun yivilkkaan mielikuvituksen, voin hyvällä omatunnolla sanoa, että alussa näin hirttosilmukoita ihan joka nurkassa.

Kun ovesta päästiin sisään mun kiinnostus heräs ja kaivoin kameran laukusta. Onneks se on aina mukana. Aloin kuvailla kaikkea, minkä näin. Niitä kuvia tuli yli kakssataa.

Miksi, oi miksi tuo maali lohkeilee ??? joku saa luvan tietää ja kertoa mulle.

Toinen suljettu tehdas siitä vierestä. Luulin, että noita on vaan satukirjoissa. Jollain karulla tavalla tuo on ihan sairaan kaunis. Auringonlaskukaan ei tee pahemmin hallaa tolle rakennukselle. 

"Onko tää ollu joku leipomo ???"

Läydettiin toimisto, missä mikään paperi ei oltu kirjattu tällä vuosituhannella :DDD

Joku on tykänny raviveikkaamisesta. Ehkä se on pelannu rahat ja menny konkkaan. --- johtopäätökset. On vaan paljon antoisampaa kuvitella jotain pelinarkkaria, kuin että tehas esim. siirrettiin toiseen paikkaan. Se ois vaan yksinkertaisesti tylsä selitys.

No huhhuh. no j. eihän siitä nyt niin kauan aikaa ole. Kumma kyllä, tuo paperi oli säilyny melkein koskemattomana.

Tyhjä, pieni neliön muotoinen huone, josta matkaa maahan neljän kerroksen verran, eikä palotikkaita ikkunan alla. Saatto vähän tulla ahistus. Se ovikin oli niin painava, ja vaikee liikuttaa. Se kun ois ilmavirtauksen takia pamahtanu kiinni, niin meille ois saanu tyyliin soittaa paloauton pelastaa, ennenkuin hullu murhaaja nappais meijät tuolta.

Joku on käyny leikkimässä- katon kappaleita lattialla.

Meri oli rohkea, ja kurkkasi hissikuiluun. Ite kurotin kättä reunan yli ja otin kuvan. Järkevämpi, tai pelokkaampi. ihan sama, en ainakaan tippunu sinne. 

Lattioissa oli tollasia aukkoja ja sitten saatto olla pieniä vaanivia, joita ei huomannu. Semmoseen, kun astu, niin se oli jalka kerrosta alempana, kuin muu ruumis. Ruumiiks sitä voi siinä kohtaa jo kutsuakkin. 

Semmosia kivoja pikku reikiä.  Oli siellä pienempiäkin ja kaikenkokoisia. Tuosta ois onnistunu kaatumaan sen neljä kerrosta alaspäin. Ei kiva. Jätin sen siihen vaanimaan jalkaa, jonka se saa ryödä ja tehdä ruumiita.

Ainut lavastettu kuva. Meri kyllä seiso jo tossa ja katteli ulos, mutta sitä piti pyytää pitää päätänsä yhessä suunnassa. Se heilu, ko sähköiskun saanu.

"Meri. Kuuletsäton ??? Toi tommonen ääni, mitä kuuluu aina leffassa, ennekuin tapahtuu jotain. Maa repee alta, tai puskasta hyökkää geenimuunneltutappajasusi". Meri ruppee kattelee:"Se on moottori". Ai. ei ollukkaa niin jännä juttu.

Siellähän ne. Auto noilla oli tossa vieressä. Ei tullukkaa mitää kivaa actionkohtausta, vaan minun ja Merin pako tehtaasta. Hiljaa me yritettiin hiippailla, muttei siitä paljon mitään tullu, kun lasinsiruja oli kaikkialla. Krunts krunts. Nyt hiljaa perkele. Siellä ei ois kuulemma saanu olla. 

Pako onnistu, eikä kukkaan nähny, joten olihan meijjän pakko koitella onneamme ja mennä siihen toiseen tehtaaseen.

Oli se leipomo. Tuolla lukkee. 

Toi alkaa olla jo vanha paperi :DD jotain mun isomummon ikänen.